Saravaarasta lähdin viimeiselle kotilomalle toukokuussa 1944. En kyllä lähtiessä sitä vielä arvannut viimeiseksi. Olin ollut Ailin kanssa kirjeenvaihdossa jo aika kauan, ja sovittiinkin, että kun tulen takaisin kotoa päin, hän tulee Elisenvaaraan samaan aikaan, kun Äänislinnan pikajuna tulee ja Aili tulisi Karjalan junalla, koska oli kotoisin Sairaalan aseman läheltä. Oli se henkilökohtainen tapaaminen outo tunne; kun kuulin hänen äänensä, tunsin hänet heti. Olimme jopa rakastuneet niitten kirjeitten välityksellä. Tytöllä oli sama tunne. Hän sanoi heti, että käyläänkö kynkkää. Se oli karjalainen sana, täällä päin sanotaan käsikoukkua. Oli se ihana päivä metsän helmassa. Lomalaisjuna tuli Äänislinnasta, mutta se pysäytettiin ja käännytettiin takaisin. Oli pojille kova paikka lähteä takaisin. Siinä junassa jatkoin minäkin matkaa yksikköön. Se oli 6.6.1944. Ei ollut lähtö kaukana Kannakselle.

Samana päivänä alkoi suuri maihinnousu Normandiassa. Kolmen päivän kuluttua puna-armeija aloitti hyökkäyksensä Kannaksella. Viikon kuluttua Elisenvaara oli pommitettu maan tasalle. Kahden viikon kuluttua kirjoittaja haavoittui. Ailia hän ei enää koskaan tavannut.