Jokohan kohta pääsemme uuvuttavista Powerpoint-kikkailuista ja meilläkin yleistyy maailmalla suosion saavuttanut luennoitseminen ja kouluttaminen tarinankerronnan avulla. Lopultakin joku jossain on ymmärtänyt ikiaikaisen tarinan merkityksen: tarinan avulla asiat sisäistyvät huomaamatta, kuin itsestään. Muutamia loistavia esimerkkejä tarjoaa Center of Digital Storytelling.

Nyt eletäänkin yllättäen taas sitä aikaa, jolloin kaikki palaverit, kokoukset ja kohtaamiset aloitetaan kysymällä, että "milloin ajattelit lomalle lähteä". Heinäkuussa kysellään, että "onko lomaa vielä jäljellä". Puolessa välissä heinäkuuta aletaan udella, että "jokos lomat on pidetty". Syksyn huomaa tulleen, kun puheet aloitetaan, että "missäs kävit lomalla".

Lomaan kuuluu myös lähettää kortti, jossa kerrotaan, että "täällä aurinko paistaa ja on 35 astetta lämmintä, viini on halpaa ja syöty ja juotu on, kyllä käy kateeksi, kun teillä siellä sataa". Minä en kortteja enää lähettele; hirveä vaiva etsiä kivat kortit, postimerkkejä myyvä paikka ja löytää vielä postilaatikko, joka tyhjennetäänkin. Puolet lomasta meni miettiessä, mitä älykästä kirjoittaisin ja täytyi juoda vaikka kuinka monta olutta, jotta olisi mieli notkeasti kehittänyt sukkelia sanomisia.

Sadoilta ihmisiltä kysyttiin jossain tutkimuksessa, että kenen kanssa ei viihtyisi; 70% vastasi, että itsensä kloonin. Aika moni sanoi syyksi, että sen jutut on tylsiä ja kuultu jo liian monta kertaa. Oman perheen kanssa oudokseltaan ei myöskään monikaan pitemmälti viihdy. Hassumpaa, sentään itse valittu ja kasvatettu ja osin tehtykin.