Tamperelaisuuresta on tarttunut ensinnä kiäli. Jyväskylän tylsän epämurteisuuden jälkeen Tampereen puheenparsi miällyttää.

Itäpuoli sen sitten olla pitää, sen olen minäkin jo oppinut. Ilves vs Tappara -debattiin en ole vielä valmis ottamaan kantaa. Tampere United?

Sinäpä sen sanoit: Tampere United eikä tarvi valita kiakon ja kiakon välillä.

Sultahan taittuu jo kiäli miällyttävästi.

Vaikka jo kahdeksatta - jestas, onko siitä niin kauan! - vuotta asustelen Helsingissä, niin väännän sujuvasti pohjoiskarjalalaista. Stadi on tsadi. Toisaalta täällä oikea murre on sitten kivankuuloista, tosin sitä on vaikea kaikkiseltaan ymmärtää. Nuorison ässävika taas riipoo korvia.

Murteista turku ja pääkaupunki ovat ihan ykkösiä. Voisin hyvinkin kuunnella niitä molempia kyllästymättä vaikka kuin. Vaikken paljon ymmärtäisikään. Mansea sentään on helppo ymmärtää, vaikka ei sitä paikallasyntymätön millään opi.

"Tampere ei ole kaupunki, se on miälentila kahrej järvev välisä."

Näino. Valitettavasti on täytynyt emigroitua pääkaupunkiin, jossa kukaan ei edes osaa kuitata merkityksetöntä sanomalla "eisevväliä".

Enpäs tiennytkään, että olet vienyt maailmanpalan juuri Tampereesta. Ilmankos.

Tamperuus, tamperuus... kylä se mulle on aina ollu noi lapsuuren kesät siä Särkänniämesä... Mutta murteet sikseen. Havainnoillasi tamperuudesta avasit todella silmäni sen suhteen miten radikaalisti toisistaan poikkeavia ovatkaan Suomen kaupunkien, no, minuudet, paremman yleistermin puutteessa. Tamperelaisuutta voi hyvinkin esiintyä Turussa, mutta tamperuutta ei koskaan. Tämä on saatava suuren yleisön tietoon. Olemme läpimurron äärellä!

Aivan! Huomasin heti kirjoituksestasi, että nyt. Nyt olemme lähellä. Makustelin aikani kuluksi, että miten olisi helsinkisyys [huono], riihimäkisyys [noup], vaasuus [parempi], porius [hm]. Ilmeisesti vain paikat, joissa minuus löytyy, taipuvat siihen.

Olemme todella lähellä.

Joo, noilta paikoilta selvästi puuttuu omanlaisensa minuus. Muutenhan se näkyisi jo nimessä. Jyväskylyys sentään toimii. Ja Kokkoluus!

Kotkuus, Hankuus ja ehkä jopa Raumuus kuulostavat itsiltään (suomen kielen puutteita osa 3: monikko sanalle "itseltään"). Mutta Kuopious kuulostaa kuolleelta kieleltä.

Suomen kielen puutteita osat 1-2: mitä on, kun on hyva itsetunto: itsetunnollinen. Tai kun sitä itsetuntoa ei ole: itsetunnoton. [via Tuuba]

rillattiin tossa pihalla appiukon kanssa. eikös siihen sitten tule pari 3-4 -vuotiasta pikkupoikaa himoitsemaan meidän pihvejä. appiukko kysyy pojilta 'tappara vai ilves?', johon kumpikin pojista vastaa erilailla alle sekunnissa. tappeluhan siitä meinasi tulla!

hienoa olla taas tampereella. vaikka syntyperäisenä manselaisena osasinkin pienenä vääntää määtä ja säätä, olen tätä nykyä jo kielellisesti harmillisen lahtelaistunut. eihän tätä hienoa kieltä tahdo oikein kuulla edes tampereella, liekö tästä sitten syyttäminen opiskelijoita ja muita uustamperelaisia?

Ei sitä tamperetta kuulekaan kuin Tammelantorin kahviteltassa. Jos sielläkään. Mutta yksi on ja pysyy, nääs toi ilves vai tappara. Olenkin piruuksissani suunnitellut pukeutuvani ilves-paitaan ja tappara-pipa päähän ja united-huivi kaulaan. Mitään en mistään ymmärrä, mutta liekö sillä väliä, sillä hyvät ei tuolla yhdistelmällä ole seuraukset, eikä silloin pysty paljon puhumaankaan.

Itseltään monikossa, sehän on itseiltään. Ainakin se kuulostaa minun korviini ihan hyvältä...

Kyllä kai se juuri noin on: katse - katseiltaan, jytke - jytkeiltään, itse -itseiltään. Vaikkei se kyllä minusta kuulosta oikealta, johtunee siitä, että korva ei ole tottunut.