Eilinen särmäinen olo teetti sitten sen vanhanaikaisen; ostin juurikaan mitään ajattelematta kesämekon, joka hurmasi minut kertalaakista viehkolla muodollaan ja viekoittelevilla helmoillaan. Eipä mitään, soma mekko, vaan missähän minä sitä luulen käyttäväni, kun ei se oikein istu pyörän satulaan ja missään en koskaan käy, vaan nyhvötän lähiössä tarkkailemassa pölypallojen pesäntekoa. Kiihkeintä tempoilua hiljaisessa yössä syntyy yöbussin tuodessa kaupungista känniset teinit samoihin aikoihin, kun lähiöpubi ulostaa heidän käheä-ääniset huoltajansa. Hetken raitti elää kesäyötä vaipuakseen parin tunnin rauhaan.

Näyttää tulevan upea päivä tänään. Viehkohelmainen lohtumekko houkuttelee lähtemään lähiöstä bussilla kaupungille, korkosandaalit ja hurmaava helman hyväily on pakko saada kokea viikon polkupyöräilyn jälkeen.

Väittäisin viime yön kauniisti laulanutta lintuääntä satakieleksi, jos mitään niistä ymmärtäisin. Siksi väitänkin. Kun en ymmärrä.

Eino Leino: Talon Tyttö