Hukkaantuneet
Istuksin eilen terassilla ja ilmeisesti hymyilin kutsuvasti, koska tuntematon mieshenkilö istahti pöytääni. Miehen ulosanti ja olotila kertoivat lukuisista nautituista voimajuomista ja musta silmä joko heikosta arviointikyvystä tai hyökkäävästä luonteesta, mutta pahasti yliarvioiduista voimista. Noh, joka tapauksessa torjuin lähentelynsä ja hän sitten yritti sinnikkäästi seuraavasta pöydästä, josta naiset poistuivat. Mies ei masentunut, vaan istahti seuraavien naisten iloksi. Mitähän sekin tarkoittaa, että "yrittänyttä ei laiteta". Niin mihin? Tämä poistettiin.
Toisessa baarissa näin tutun, mutta koska olin hiukan epävarma, että mahtaako kasvot tosiaan kuulua tuntemalleni henkilölle, emmin ja siinä pähkäillessäni peruutin ja törmäsin herrahenkilöön. Sanoin "sori", mutta herra kuuli ilmeisesti minun sanoneen "ori", koska silmiinsä syttyi ilme, joka kertoi onnen vihdoin häntä kohdanneen, jota vaikutelmaa varmaan lisäsi valmiiksi naamalleni noussut tutunkohtaamishymy. Koska en ollut kuitenkaan varma, onko tuttu tuttu vai joku muu, katsoin viisaimmaksi poistua, sillä olisi ollut kovin noloa, jos olisin mennyt nykimään ponnarista vierasta henkilöä ja samalla nahkatakin liepeessä olisi roikkunut kyseinen kauan sitten hukkaamaksi luullun onnensa jälleenkohdannut herrahenkilö.
En löydä pyörän avainta mistään. "Kiltti tuomiopäivän profeetta ihmettelee lopun aikoja, jolloin pienet niiniset juitsut katoavat, eikä kukaan tiedä, missä ovat vasarat, jotka isät hukkasivat eilen iltapäivällä neljän maissa. Selvästikin apokalypsi lähenee."
Jälkipuheet
Olin itsekin joskus ihmetellyt tuota "yrittänyttä ei laiteta" -sanontaa, mutta arvoitus ratkesi opintoihini kuuluneella Kirjakielen vaiheet -kurssilla. Laittaminen tarkoitti joskus muinoin moittimista. :) (Ja oli muuten niin käsittämättömän tylsä kurssi, etten vieläkään tajua, miten selvisin hengissä!)
Hieno varasto tuo kielen vanha aarteisto. Täytyy ottaa vaan lusikka kauniiseen (=oikeaan) käteen ja kaivaa malka (=kurkihirsi) silmästä.