Aamukahvilehti
Nämä tällaiset pyhärykelmien aamut, jolloin ei tule lehteä ovat onnettomia. Noin kauniisti sanottuna. Minä haluan lehden aamulla. Nyt on pakko lukea samat uutiset moneen kertaan. Aamukahvipöydässä ei ole mukava selata nettiä, telkkari ja radio pitävät ääntä, haluan hiljaisen hetkeni aamulla, haluan lehden rapinan, haluan kiukutella hiljaa mielessäni, että lehti on niin iso. Haluan täydellisen, hiljaisen, rauhallisen, viipyilevän pyhäaamun. Haluan annostella itse uutiseni. Haluan tietää, mitä eilen on tapahtunut.
Tokitoki, ymmärrän, että lehden tekijöiden on myös saatava lomansa, mutta maailmassa on paljon ihmisiä, jotka ei voi saada lomia pyhisin.
Mutta kun *minä* haluaisin. Eikös se yleensä riitä perusteluksi.
Jälkipuheet
Ymmärrän tuskasi täysin! Näistä pyhänumeroista melkein maksaa jo ekstraa niille lomaileville lehdentekijöille. Ite yritän lievittää lehdettömyyttä ostamalla pyhien iltapäivälehdet varastoon ja lukemalla sitten niitä aamuisin. Ankeaa, mutta parempi kuin ei mitään. Onneksi arki koittaa jo huomenna!
Iltapäivälehdet tulee hyvistä aikeista huolimatta ahmittua ennen viimeistä aamua. Onneksi jotain jää aina lukematta ja höttöisimmät luen sitten hätäpäissäni viimeistään kolmantena päivänä. Tänään olen jo alentunut lukemaan Miljonääri-Jussin naisvalinnoista. Onneksi tulee arki, muuten joudun lukemaan jonkun missin luonteen todellisuudesta.