Multasormi
Kotonani kituvat kukat osoittelevat syyttävillä kuivakärkisillä sormillaan minua, ovat tehneet sitä jo kauan. Olen sivuuttanut niiden nuutuneen olemuksen jo monta vuotta, antanut lisää ravinteita ja vettä viikottain, ainakin melkein. Heikoimmat ovat kuolleet, mutta vahvat yksilöt ovat sinnitelleet. Olen muistaakseni joskus vaihtanut multia, äiti niin opetti, mutta on jäänyt logiikan jalkoihin sekin puuhastelu: jos kerran annan niille ravinteita, niin eikö se riitä. Mitä ihmeellistä on uusisa mullissa. Sitäpaitsi viimeksi niin tehtyäni kuoli puolet, ja loput nurputti pitkän aikaa.
Sinnikkäimmät kasvini ovat saavuttaneet katon jo kauan sitten, miten minä sellaiselle muka mullat vaihdan. Yksi kiipeilee pitkin seiniä, en kai minä sitä voi sieltä pois kaapia. No en. Kaktukset ovat turhan isoja ja piikikkäitä, ei niitä uskalla lähestyä (oih, mikä metafora). Sitäpaitsi kaktuksen kai kuuluukin kasvaa huonossa maassa. Kuolleiden tilalle hankitut uudet taas ovat valmiiksi uusissa mullissaan. Eihän tässä siis hätää mitään, haen lisää elinvoimaa kaupasta, ehkä vajentuneet purkit täytän mullalla. Siis jos muistan ostaa.
No niin, tulipa taas tehtyä kevään ensimmäinen suururakka, kukat on hoidettu.
Jälkipuheet
Jostain syystä tuo multien vaihtaminen tuntuu minullekin olevan täysin mahdoton operaatio. Kukkaparkani viruvat aina samoissa mullissa monta vuotta, kunnes äiti päättää vaihtaa mullat puolestani. Siunattu nainen! :)
Täh? Pitääkö se ruskea pöperä kukkien alta vaihtaakin joskus? Hmmm. Tämä selittänee miksi meillä ei kukat pysy pitkään hengissä.
Sitä en saata ymmärtää, että mihin se multa kukkapurkin päältä katoaa. Ei kai se kasvi sitä syö. Ei luulisi, mutta jonnekin sen täytyy hävitä, kun juuret kasvaa ja täyttää purkin ja tunkee alireiästä pihalle. Joissain ei ole multaa juuri ollenkaan. Missä se on.
Matti; saattaa se riittää, jos niille kukille juttelee, parempi jos puhuu... no jääköön sanomatta. Kunhan höpiset.
En saata saada unta, kun mietin näitä elämää suurempia probleemeita ;)
No, se kasteluvesi liuottaa mullasta mineraaleja joita kasvi käyttää rakennusaineinaan, eli multa muuttuu kasviksi. Mutta se vasta on siistiä, että kasvit nappaavat pääasiallisen rakennusaineensa, hiilen, suoraan ilmasta. Ovelia otuksia kerta kaikkiaan.
-end of luento- :D
Ahaa, siis se tosiaan syö sitä multaa, tai siis niitä mineraalijuttuja. Ja riittää, kun heitän sille niitä? Tai mitä ne nyt sitten onkin, mutta oletan niitä olevan Substralissa. Vaan miten siinä lannoiteaineessa se multa on nesteenä? Niin joo, tietenkin siksi, kun se on valmiiksi liuotettu.
Ilmankos mun kasvit ennen olivat paremmassa mallissa, kun hiileennyin niin usein. Nyt, kun olen enempi tällanen nnngh, niin ei tule hiiltä ilmaan ja kasvit kuolee.
Voih! Pitäiskö hiiltyä.
Nyt ei malta olla bionörttäämättä. Kasvit eivät välttämättä edes tarvitse multaa, on sellainenkin juttu kuin vesiviljely, jossa kasvit tökätään pystyyn lecasoraan tai kivivillaan josta ei liukene kasvipoloille yhtään mitään. Sitten kasveja kastellaan ravinneliuoksella, jossa on kaikki tarvittavat aineet. Kun ei ole multaa, ei ole mullan vaihtojakaan, helppoa ja siistiä siis. Lähikaupassa myytävä kotimainen tomaatti ja kurkku on muuten aivan varmasti kasvatettu vesiviljelyssä, ellei siinä lue että luomu-.
Hiilly vain niille kasveillesi, siitä ne tykkäävät. Minä aion tänä keväänä istuttaa chilipippureita. Niistä hiiltyy suu.
Näin yhdellä trendikkäällä ystävättärelläni (minulla on sellaisiakin, uskomatonta) kasveja lasiruukuissa, joissa mullan tilalla oli helmiä. Joka huoneessa sisustukseen sopivan eri värisiä. Ja tietty vettä. Eli ne siis oli varmaan näitä vesiviljeltyjä. Sopisi kuin nyrkki käteen mulle sellainen viljely.
Vaan jos ei mikään hiileennytä?
Minä istutin parvekkeelle männäkesänä minitomaatteja, mutta en päässyt maistamaan, kun ne kaksi kypsynyttä söi se trendiystävättären kersa perhana.
Oi voi tomaattien kohtaloa, mutta istuta kokeeksi appelsiinipuu. Miniaplarien rosvous on hankalampaa, ensin ne pitää kuoria ja kuorimisen jälkeenkin ne ovat niin happamia, että irvistys leviää korvien taakse asti.
Hyvä idea, saako niitä taimia valmiiksi aika isoina, en malttaisi odotella kasvua muutamaa vuotta.
Katsotaan sitten, miten kersakkeen suu mutruuntuu, kun yrittää vohkia mun aplarit. Oppiipahan.