Naisen logiikkaa?
Milläköhän logiikalla tavarataloissa tavarat luokitellaan osastoihin. Onhan tietty suurin osa ihan selkeästi sitä, mitä ovat, mutta joskus hämmästellen saa vaeltaa mielestään loogisella osastolla löytämättä etsimäänsä. Jos ei ole koskaan ennen tarvinnut kyseistä tavaraa, joutuu ensin miettimään, että minkä osaston tavara tämä voisi olla ja sen jälkeen vaeltamaan kyseistä nurkkaa laidasta laitaan. Jos rohkaistuu kysymään myyjältä, saattaa saada tiedon, useimmiten kuitenkaan ei. Siksi ei paljon huvita kysellä, jos myyjiä nyt yleensäkään onnistuu näkemään. Ja kun onnistuu, on juuri se myyjä jonkun muun osaston väkeä, eikä tiedä mitään.
Vaeltelin eilen suuren tavaratalon kemppariosastolla etsien Gillette-partakonetta ja sen kanssa käytettävää vaahtoa tai mitä se nyt sitten onkaan. No en siis tietenkään löytänyt. Kemppariosastolla myydään partavesiä, ajattelin, että ovat myös koneet siinä lähellä. Eivät olleet. Haravoin koko osaston läpi järjestelmällisesti. Ei löytynyt. Missä ne voi olla. Eivät takuulla pienkoneosastolla, ei taloustavaroissa. En minä keksi.
Mistähän löytäisi verhonnippeleitä. Verhonnippeliosastolta?
Jälkipuheet
Parranajovehkeet pitäisi yleensä olla samassa paikassa kuin dödöt, shampoot ja kortongitkin. Liekö sitten tavaratalon tavaroiden järjestyksestä vastaava henkilö ottanut taiteellisen vapauden omiin käsiinsä.
Jos joskus etsitte Jyväskylän Citymarketista (Keljossa olevasta) leivinpaperia, niin sitä löytyy shampoohyllyjen vaateostaston puoleisesta päästä. Joskus tuli etsittyä pitempi tovi.
Ärsyttävintä on, jos sen tutun lähimarketin porukka keksii vaihtaa hyllyjen ja tavaroiden järjestystä pari kertaa vuodessa. Joutuu aina opettelemaan ostosreittinsä uudestaan.
Järjestystä vaihdetaan tahallaan, että asiakkaat nimenomaan joutuisivat välillä kiertelemään muitakin kuin vanhoja tuttuja reittejään. Ja tekisivät heräteostoksia siinä matkalla. Luulen.
Kai asiakkaiden uusien tuotteiden löytäminen on sitten suurempi hyöty kuin heidän ärsyyntymisensä on haitta.
Onkohan ne järjestetty tuossa tavarataivaassa naisten ja miesten osastoihin erikseen, kun ei siinä ollut. Ei siinä ollut mielestäni myöskään miesten dödöjä. Shampoot nyt kait on samat.
Joskus etsin samaisesta talosta vauvaöljyä, jota myyjätär ilmoitti olevan vauvaosastolla, joka on eri kerroksessa ruokaosaston vieressä. Siitä kai päättelin miesten kemppariosaston olevan erikseen.
Minä ainakin ärsyynnyin niin, etten ostanut mitään. Ähäs, oppikoot naisen logiikan.
Sähköparranajokoneen ostaminen se vasta hankalaa onkin. Koneet löytyvät helposti kodinkoneiden joukosta, mutta kun niitä ei voi kokeilla. Ja jos voisikin, niin pitäisi mennä parta ajamatta kauppaan. Jos ei kokeile, saattaa tulla ostaneeksi sähköisen nyhtimen, joka ei suinkaan leikkaa vaan riipoo, repii ja nyppii.
Onneksi tiedän etsiä Gillettejä ja vaahtoa hammastahnojen ja saippuoiden luota tai paristojen lähistöltä, niinkuin lähisiwassa.
Nyt kun mainitsit tuosta koeajosta, niin mietipä, miten vaikeata se olisi naisilla.
Jaa että paristojen läheltä, lähikaupat on tietty helpompia, kun kaikki on kuitenkin samassa kerroksessa. Ja myyjätkin yleensä tietävät, missä mitäkin on.