Kevät alkaa olla näemmä siinä pisteessä, että meille kohta kerrotaan useammassakin naistenlehdessä, miten päästä kesäksi rantakuntoon, miten se ja tuo julkkis pitää itsensä kuosissa. Takuuvarmoja myyntikikkoja tuntuu olevan myös se, että oikein tarkasti kannessa on hamsterin kokoisilla kirjaimilla kerrottu, vaikka että "23 helppoa kikkaa päästä bikinikuntoon kesäksi" tai "10 nopeata konstia päästä 5 kilosta" tai "25 parasta kevyttuotetta" tai "15 helppoa pikakevytruokaohjetta." Kattia kanssa, mikään ei ole helppoa, nopeaa, kevyttä, pikaista tai edes parasta.

Uskaltautuisikohan sitä jo sovityskoppiin? No ei kai; ensin pitäisi hankkia lievä rusketus, ettei häikäisty omasta olmiudestaan. On sentään lohdullista, että maailmassa on jotain pysyvää. Niin kuin ystävät ja selluliitti.

Eilinen douppauskeskustelu nosti mieleeni taas sen kirkuvan vääryyden, että miksi kampaamot palvelevat yleensä vain viiteen. Ei sellaiseen aikaan tunnollinen virkanainen ehdi edes kaupungille, miten siinä muka hankit värit ja leikkaukset kuontaloosi. Ainoa keino on saada aika lauantaille, jotka ovat niin varattuja, että aika pitää varata jo edellisen käynnin yhteydessä, ja kuka nyt kuukautta aikaisemmin voi tietää, sopiiko aika ja vielä enemmän riipii, että pitää elämänsä järjestää kampaajan aikataulun mukaan.