Zzzzz
Nainenhan ei tunnetusti kuorsaa, nainen vain tuhisee hellyttävästi, tai huokailee eteerisesti. Eikö? Entäs jos yökylään tuleva mies onkin eri mieltä. Jos nainen siis onnistuu nukahtamaan siinä onnen huumassa, mitä tietenkään ei tapahdu, niin entäs jos hänen eteerinen tuhinanasa onkin jostain käsittämättömästä syystä miehekästä kuorsaamista. Tai jospa nainen puhuu unissaan. Ja kuorsaa.
Miksei Cosmossa anneta ohjeita, kuinka tällainen tilanne luovitaan tyylikkäästi. Ei siinä auta annetut päänsekoittamis- ja viettelyohjeet, jos ennen aamun tukkapystytilannetta on jo kuorsannut kuin merimies ja puhunut unissaan ties mitä. Eikä liene fiksua antaa miehelle korvatulpat yöksi? Ei kai. Ja pyrkimyksien kirkastumanahan on tietenkin se, että samassa sängyssä saisi yönsä viettää, joten älkää vaan kertoko, että pitää nukkua sohdalla. Apua!
Jälkipuheet
Kaikestahan selviää huumorilla.
"Jaha. Taas tuo naapuri pärryytteli moottorisahalla siihen malliin että oli minun pakko lopetella."
"Jos minä puhuin unissani, se johtuu vain siitä että tuolla naapurilla on langaton puhelin joka ei ole telehallintokeskuksen hyväksymä."
Tai muuta vastaavaa pöljyyttä.
Onko suhde muuttunut arkipäiväiseksi silloin, kun nolot tilanteet eivät enää olekaan noloja: kun nainen ei enää arastele aamuisen lättätukkaista olemustaan tai ei enää nolostu kuorsaamisestaan, on siis syytä olla huolissaan.
Ei oo helppoo.
Sanoisin että on. Mutta mitä vikaa on arjessa?
Eipä olekaan arjessa mitään vikaa, sitähän tämä elämä pääsääntöisesti on, joten siitä myös onnen muruset kasatkaamme. Asettaa vaan ihan uudet haasteet elämälle tuo arjen hallinnoiminen. Kun huomaisi muuttaa oman asenteensa ajoissa, ettei käy niin, että arki hallitsee minua enkä minä arkea.
Juhlahetkiä kun kuitenkin on sen verran harvoin, että niihin automaattisesti panostaa.