Junalla matkustaminen on Suomessa törkiökallista. Vaan ei ihmekään, koska tyhjiä vaunuja kuskataan Suomen päästä päähän, maksaahan sellainen. Onkohan jotenkin mahdoton tehtävä hoitaa homma niin, että vaunuja liitettäisiin junaan sen mukaan kuin ihmisiä liikkuu. Kai nykyisillä tiedoilla ja taidoilla eri päivinä ja kellonaikoina ja vuodenaikoina ja eri paikkakuntien väliä liikkuvat ihmiset pystytään joltisellakin todennäköisyydellä ennustamaan. Ei kai sitten.

Kun Helsingistä Ouluun menevässä junassa on 16 vaunua ja jokaisessa vaunussa keskimäärin neljä ihmistä ja junaan nousee Hämeenlinnasta kaksi neitokasita ja juuri heidän paikallaan istuu rääkätty äiti kiukuttelevan lapsen kanssa ympärillään kahdeksan kassia, vaippapaketti, leegio leluja, maitopulloja, Bona-purkkeja, niin miten luulette neitokaisten käyttäytyvän. Aivan: he eivät mene niille vapaille paikoille, joita junassa on moninkymmenin ellei sadoin kappalein, ei, vaan he tuijottavat tiukan vaativasti nääntynyttä äitä ja sanovat, että "Nää on meiän paikat."

Mikähän siinäkin on, että kun pitkällisen kärsimyksen jälkeen saa tilatuksi vaikka hammaslääkärin, kivut lakkaavat samantien. Tai parturin; tukka näyttää juuri sinä parturoismispäivän aamuna erityisen hyvältä.