Eilisessä Kaunis olo -ohjelmassa tyylikäs stylisti antoi pukeutumisneuvoja: "Tää on vähä niiku kasarii, sehä on niiku kauden trendijuttu, ja kiltti on kauden trendivaate. Tossakin vois olla tota noin tietsä niiku ihanaa jos ois vaik punaset kynnet. Sun pitää hei ehdottomasti hankkia tollanen paita ja tää villatakki hei on niiku köyhän miehen jakkupuku tietsä. Tää on tosi tällanen niinku tietsä, tää on niiku kasarii. Jos toi takki ois niinku pitkä nii se ois niinku vähä tollanen et se katkasis sut tosta ku sä oot niin pieni."
Aikuisen naisen suusta televisiossa puhe kuulosti skeittikengiltä jakkupuvun kanssa. Lisäksi "kasari" sanana kilpaileee typeryydessään "drinksun" kanssa.

Miltä näyttää muuten 2010-lukulaisuus? Miten tiivistää kaksi kertaa vuodessa vaihtuva eri kymmenlukulaisuus kokonaiseksi 2010-lukulaisuudeksi? Ensi keväänä on kuulemma muotia 60- tai 70-lukulaisuus, tätä menoa vuoden päästä ollaan taas 50-luvussa ja parin vuoden päästä 90-luvulla. Keritään vielä kerrata kasarilaisuuskin pariin kertaan. Olkatoppauksilla on Niksipirkan mukaan hyvä pestä ikkunoita. Ja niitähän minulla riittää: olkatoppauksia sekä pesemättömiä ikkunoita.

Lisää 80- ja muiden lukujen hullutuksia täältä.

Miten muuten on selitettävissä se, että pieni naisen nahkatakki maksaa kaksi kertaa enemmän kuin puolta isompi miesten nahkatakki, jossa on lisäksi toppavuori ja karvakaulus ja paljon taskuja. Materiaali- ja työkustannukset on puolet miesten takista. Ja naisten ja miesten palkathan me tiedämme. Selittäköön ken pystyy.

Tänään oli siitä huolimatta kiva lähteä töihin, kun sai laittaa perjantaina ostetun pienen sievän nahkatakin päälle.

Tänään oli työsähköpostissani kuittaus, että 22.5. lähettämäni sähköposti on aukaistu. Nyt jo. Asia tosin ehti vanhentua tällä välillä.