Terveisiä metsästä; konkreettisesti sekä kuvaannollisesti. Tuliaisina kauniita värejä, hyviä tuoksuja, hyvä mieli, lehtien rahina korvissa ja koiran tassujen tuoma hieno hiekka sängyssä.
Varhaisimpia muistojani on juuri kuivien lehtien keskellä käveleminen kenkiä raahustaen. Lehtien rahina tuo mieleen myös nuoruuden ahdistuksia; pitkiä yksinäisiä päämäärättömiä yökävelyjä pohdintoineen. Suruja. Syksyyn liittyy menetyksen muistoja.

Miten ihmeessä minä noin syvälle jouduin; oikeastaan minun piti tarkentaa eilistä ruokaohjetta. Ei niitä kalapuikkoja siis polteta, vaan palaneen haju tulee moneen kertaan käytetystä leivinpaperista. Joskus täytyy paperi vaihtaa ja silloin ohjeen noudattaminen on hiukka hankalaa.

Hassumpaa, että juuri kun satun kertomaan ruoanlaittotaidoistani, huomaan, että TuoToi.netin Heli on listannut blogini omilla sivuillaan. Olen siitä aika ylpeä. Kiitos. Vaikka en osaakaan ruokaa laittaa, olen siitä kiinnostunut. Minulla on kaksi täyttä hyllyllistä lehdistä leikattuja ruokaohjeita keittiön kaapissa, kerään vanhoja keittokirjoja ja katson kaikki ruokaohjelmat (alaston kokki on minun mieleeni, soppamies taas ei). Selailen ohjeitani silloin tällöin ja haaveilen tekeväni tuota ja tätä. Vanhat keittokirjat ovat ihania: kuvat ja kielenkäyttö ovat hellyttäviä. Valmistusaineet, -astiat ja koko prosessi kertovat, mihin isoäitien aika kului. Ei otettu voita ja kermaa jääkaapista, vaan separoitiin, hapatettiin ja kirnuttiin. Muistikuva mummolasta: vastakirnuttu voi oli notkeaa ja hyvää ja sinisestä emalimukista juotu lypsylämmin maito oli ihanaa. Tuntikausia rautapadassa voissa kypsytelty kaalipata oli parasta, mitä koskaan olen maistanut.

Eilen nautittu mutakakun pala oli juhlaa. Olen yrittänyt muutaman kerran tehdä sitä, mutta lupaavan näköinen kakku leviää leikattaessa lautaselle suklaisena kastikkeena. Kakun pitää olla päältä lätsähtänyt, keskeltä raaka, reunoilta rapea ja pysyä leikattaessa kuitenkin kasassa. Päällyksiksi riittää keko kermavaahtoa.

Itse asiassa mikä tahansa on hyvää, kun päällä on runsaasti kermavaahtoa.