Hassua, miten joku aihe alkaa pyöriä päässä ja sitä pyörittelee ja purkaa ja kokoaa, kunnes se jotenkin aukeaa, valaistuu. Ja sitten, kun siinä valaistumisen huumassa on päättänyt kirjoittaa sisäistä valoa hehkuvan avautumisen blogiinsa, tulee joku ja romuttaa koko rakennelman. No, minulle kävi tällä kertaa niin, että pidemmän aikaa olen jo pohtinut henkilökohtaista ongelmaani ja hakenut syitä, seurauksia ja ratkaisuja. Aamulla päätettyäni kirjoittaa siitä blogiini aukaisin Aamulehden ja siellä oli samasta aiheesta kirjoitus. Ei siinä mitään, mutta sitten lukaisin eilen lukematta jääneitä blogeja ja sieltä tuli sitten se isku, joka sekoitti suunnitelmani: Scilla kirjoittaa niin kauniisti minusta, että mitenkään en voi nyt uskottavasti kirjoittaa mieltäni askarruttaneesta ongelmasta. Kiitos, toivottavasti olet oikeassa.

Minun ongelmani on se, että kärsin IT-kapeikosta yhdistettynä KT-oireyhtymään, eli itsetunnossani on vajausta ja se yhdistettynä kiltin tytön käyttäytymiseen vaikeuttaa elämistä melkoisesti. Olen siis ujo ja arka. Itsetuntoni ei ole synkroonissa sen kuvan kanssa, jota tarjoilen maailmalle. Aamulehti yrittää kasvattaa meidän ujojen itsetuntoa kertomalla, että ujot ovat hyviä tyyppejä, korvaamattomia pitkäjänteisyyttä vaativissa tehtävissä, suunnittelutehtävissä ja ovat keskimääräistä fiksumpia. Uskon mielelläni tuon kaiken, vaikka epäilen, että sillä vain kalastellaan meitä tekemään entistä enemmän ja hiljaa tuhertaen töitä. Huomasitteko: ihan selkeä IT-kapeikko. Kilttinä tyttönä teen enemmän kuin pitäisi ja ujona tyttönä teen mieluummin kuin puhun tai esiinnyn. Tässäpä oiva yhdistelmä, jota ronskimpi huomaa käyttää hyväkseen: IT/KT tekee ja Ronski-Reino esittelee ja pätee.

IT/KT-ihmisen elämä ei ole aina helppoa: seurassa huomaa istuvansa hiljaa muita tarkkaillen ja mielessään hienoa aloituslausetta rakennellen saamatta koskaan tilaisuutta sen sanomiseen. IT/KT haikailee tyylikkäiden ja kalliiden putiikkien näyteikkunoiden takana uskaltautumatta sisään, koska niissä ei yleensä ole muita asiakkaita ja pelkää siksi joutuvansa myyjän kanssa puheisiin. Kilttinä ihmisenä ei kehtaa kävellä ostamatta pois, joten viisainta on olla menemättä sisään ollenkaan. IT/KT ei voi vaihtaa kampaajaa, sillä hän pelkää että vanha kampaaja loukkaantuu. Kokouksissa ja koulutuksissa ei kehtaa kysyä mieltä askarruttavista asioista ja toivoo, että joku muu kysyisi. Itse kouluttajan asemassa pelkää esiintymistä siinä määrin, että unohtaa asiansa puhumattakaan siitä, että osaisi sen hauskasti esittää. Jälkeen päin harmittaa, koska olisi ollut paljon enemmän tarjottavaa.

Siunattuja ovat PowerPoint-esitykset IT/KT:lle, sillä aikana, jolloin heijasteltiin kalvoja seinälle, suurentuivat vapisevat kädet metrisiksi merkeiksi pelottavasta tilanteesta. Muistan erään kerran, jolloin seisoin arvovaltaisen oppineen yleisön edessä ja keskityin pelkästään siihen, että saisin polvieni vapisemisen loppumaan, sillä polvet värisyttivät hameen helmaa niin, että minusta tuntui, että takapenkille asti näkyy tärisevä vekkihameen helma. Yritä siinä sitten esittää asiasi asiantuntevasti mutta hauskasti ja värikkäästi.

IT/KT-nainen saattaa yllättää epämuodollisissa tilanteissa kaikki, jotka tuntevat vain hänen virallisen puolensa; sitä tuntee itsensä joskus Columboksi ryppyisessä poplarissa. Ja nauttii tietenkin salaa mielessään päästessään yllättämään. En voi kieltää, ettenkö vuosien varrella olisi kasvattanut suojamuurien takana myös omainaisuutta hyödyntävää pientä peikkoa, joka tilaisuuden tullen haluaa edes hetkeksi varastaa koko shown.