Murheen, masennuksen ja itsesäälin parissa pyörimisessä on yksi erinomainen etu, jonka voisin patentoida. Nimittäin ei ruoka maistu, ja laihtuu siis varmasti (perustankin blogin tämän aatteen ympärille; takuulaihtuminen, seuraa johtajan ohjeita ja laihdu, ei tarvitse laskea hiilareita eikä tarvitse kuntoilla). Lisäbonuksena tulee säästyneet rahat, jotka muuten veisi K-kauppias, nyt voi lohduttautua shoppailemalla kaikkea paitsi tarpeellista.

Kohta taidan laittaa deitti-ilmoituksen nettiin, jossa haen huumorintajuista ihmissuhdetta, lisäbonuksia saa, jos tietää, mitä on bloggaaminen ja täydet pisteet se, joka itse bloggaa. Se, joka haluaa textata kanssani, saa kengän kuvan muistoksi lyhyestä ihmissuhteesta. Koska Leonard Cohen varmaankaan ei juuri nyt ole seuraa vailla, toivon että ilmoitukseni tavoittaa jonkun muun melkein yhtä ihanan. Vinkkinä, että tykkään Pate Mustajärven äijäkarismasta; haluaisin hänen kanssaan laulaa, että "Hei, antakaa, mä puhun kans, kännissä määkin oon."

Voiko ihmisparka enää alemmaksi vajota; hellintä, mitä tällä hetkellä saan, on Hulluilta päiviltä ostetut Neekerinsuukot, mansikan makuiset.