Onneksi ei sitten tullut se pelkäämäni auringonpaiste: on hyvä syy käpertyä omiin syövereihinsä. Onneksi joku korkeampi voima suojelee pientä ihmistä: juuri kun olet nääntymäisilläsi työasioiden alle, tuleekin yksityiselämässä märkää rättiä naamalle niin että tuntuu. Siinä työasiat lakkaavat kokonopeasti painamasta mieltä, kun muita murheita pukkaa päälle. Maanantaista alkaen sitten taas työasiat vievät kaiken huomion muulta murehtimiselta, niin ettei huomaa yksityispuolta märehtiä. On tämä niin somasti suojeltu, tämä ihmispolo.

Miksikähän muuten varikset ei syö niitä pulleita kastematoja, jotka retkottaa asfaltilla sadesäällä. Miksi tempoo tuo outo lintu matonsa vaivalloisesti nurmesta, vaikka päivällinen on katettuna ihan nokan edessä?