Olen aloittanut empiirisen kokeen, kuinka kauan pysyy tolkuissaan kahden tunnin yöunilla ja muutamalla neekerinpusulla ja lakupötköllä. Kokeen jännitysmomenttia nostattaa seuranta, kumpi tapahtuu ensin; uupuminen vai silmien umpeen muurautuminen. Aamusilmiä oli tänään helppo piirtää, sillä ne olivat niin turvoksissa, että viivan vetäminen ripsien ja luomen väliseen onkaloon onnistui kertavedolla. Vaan mitäpä väliä, millaiset silmät, koska aamu on niin pimeä, että bussin ikkunasta ei näe kuin mustaa, ja pois osaa nousta, kun laskee mutkat ja jää neljännen jälkeen pois.

Mutta; ei muuta kuin liikkuvat osat jälkiä tekemään ja etiäpäin, sanoi mummo, kun laidan yli taklattiin, tai jotain.