Janne pohdiskeli kirjoituksessaan minuakin useasti mietityttänyttä aihetta miehen ja naisen välisestä ystävyydestä. Siis ystävyydestä ilman muita virityksiä. Sellaisen suhteen syntymiseen ja ylläpitämiseen tarvitaan paljon sattumia, elämäntilanteita, viisaita kumppaneita ja omaa panostusta. Molemmille sukupuolille toista sukupuolta oleva ystävä olisi aarre, joka auttaisi ymmärtämään moniaita tilanteita, mutta vaikka toisin vakuutellaankin, on aika ilmeistä että oleminen vain ystävänä koetaan nimenomaan siten, että paino on sanalla vain.

Suhteen jompikumpi osapuoli odottaa ehkä jossain vaiheessa jotain muuta kuin toinen ja toisessa vaiheessa taas toisinpäin. Tasapainon saavuttaminen on toki mahdollista, mutta koetaanko se kompromissiksi. Aika usein. Ja vaikka yhtävyys alkaisikin molemmilla yhtäaikaa samoilta pohjilta, se saattaa muuttua matkan varrella ja pilata hyvän ystävyyden. Me naiset olemme niin tunteella eläviä, että huonolla hetkellä saatu ystävällinen ele tai sana saatetaan tulkita yli ja tunnetyhjiössä rakastutaan ystävään silmät sydämen muotoisina tuikkien. Ja toinen on nolo ja hämmentynyt ja yrittää ottaa etäisyyttä. Tai toisin päin. Kaikkihan toki tietävät, miksi esim. Kuumien aaltojen Pauli on naisten ystävä tai Sinkkuelämän Stanford Carrien ystävä: kun kaikki osapuolet tietävät, ettei virityksiä ole tai tule, on ystävyyssuhteen rakentaminen turvallisempaa. Jopa kumppanit puolin ja toisin hyväksyvät sellaisen ystävyyden, muuten on aika mahdotonta selittää, että me ollaan Penan kanssa vaan ystäviä.

Jos rakkaussuhteena alkanut juttu väännetään ystävyydeksi, on se vain ilmassa mitä selkeimmin. Ainakin sille osapuolelle, joka vielä rakastaa. Ja ainahan se niin käy, ettei rakkaus yhtäaikaa sammu. Jos ihmissuhteet olisivat helppoja, niin kaikilla olisi paljon kaikenlaisia ystäviä ja kaikki olisivat onnellisia. Paitsi päivystävät psykologit, joilla loppuisi työt, mutta toisaalta olisihan heillä ystäviä lohduttelemassa.

Onnellisinta on tietenkin olotila, että oma kumppani on sekä ystävä että rakas tai jälleen kerran toisin päin. Olen kuullut kaupunkilegendana, että sellainen olisi mahdollista, mutta elävää esimerkkiä en ole nähnyt. Tai sitten minun määritelmäni ystävyydestä ja rakkaudesta ovat liian vaativia. En usko tällä istumalla, että kukaan aviomies kakistelematta nielee, jos vaimo sanoo, että lähden tästä Penan kanssa risteilylle, jossa ajateltiin paneutua naiseuden syvimpään olemukseen.