Jokaisella on toivottavasti ystävä tai usea. Jos on onni omistaa yksikin hyvä ystävä, on hänessä luultavasti kaikki ne ominaisuudet, joita laajaa ystäväpiiriä paimentava hakee eri tilanteissa eri ystävistään. Ja jotta jälleen kerran välttyisin joutumasta suohon tai metsään, rajaan aiheeni ulkopuolelle määritelmät siitä, mikä on ystävä, mikä toveri. Jokaisella on sille tietenkin omat syvyytensä, mutta sehän se onkin se pointti.

Ystävät-toverit on yksilöinä kuitenkin tunnistettavissa eri toimenkuviensa kautta. Yhtä tarvitaan yhteen ja toista kolmanteen tarpeeseen. Sillä tarpeitahan ne ovat, ne aukot ja kulmat, joita hiomaan ystävä-toveri on hyvä. Ystävällä voi olla myös useita eri toimenkuvia, jolloin hän hakee kulloisenkin tarpeen mukaan eri kaavun harteilleen. Seuraavassa oma näkemykseni toimenkuvista.

Itkumuuriystävät : näille soittelen ne suurimmat murheet ja silloin, kun hätä on syvin. En ujostele pahimpienkaan asioiden kertomista, enkä ajattele, miltä näytän itkiessäni tai örveltäessäni räkä poskella naulakot selässä hänen hoivattavakseen.

Vierelläkulkijat: näitä on elämän varrella useitakin, tulevat ja menevät, mutta aina oikeaan aikaan osaavat olla läsnä. Vierelläkulkijat ovat viisaita ja auttavat suurissa elämän muutostilanteissa. Heidän rinnallaan tunnen hienoista pienuutta ja kunnioitusta. Heihin otan yhteyttä silloin, kun suuri myrsky on alkamassa. Usein he ottavat itse minuun yhteyttä. Heidän kanssaan käydään ne sisintä kääntävimmät keskustelut. Näihin suhteisiin saattaa tulla vuosienkin katkoksia, mutta kun taas tapaa, on kuin aloittaisi eilisestä.

Samanvireiset: näitä tapaa työpaikoilla ja harrastuksissa. Joidenkin ihmisten kanssa asiat vaan hoituvat mukavammin ja hauskemmin. Miksen siis asioisi heidän kanssaan. Asiat ymmärretään puolin ja toisin puolista sanoista, usein ei tarvita niitäkään. Muita virityksiä näiden kanssa ei yleensä ole, ystävyys rajoittuu työpaikalle.

Kaupunki punaiseksi –ystävät: näiden kanssa lähdetään hauskanpitoon, maalataan kaupunki punaiseksi. Nämä ovat hyviä aitoon hauskanpitoon, mutta näille ei kerrota murheita tai paljasteta syvimpiä syövereitä.

Vaarallinen ystävä: tämä ystävä kuuluu tähän "pidä ystävät lähellä, mutta viholliset vielä lähempänä" –kastiin. Pieni kilpailu pitää vireänä puolin ja toisin.

Running-up –ystävät: sitten on se viimeisin, mutta ei vähäisin porukka. Tänne kaikki aluksi tulevat asettuen sitten kukin toimenkuviinsa ajallaan tai jäävät pois koko näytelmästä, jos niin on parempi. Tähän porukkaan tullaan moninaisia eri reittejä: osa tulee sattumalta, osa pitkällisen hieraamisen jälkeen, osa löytyy juuri oikeaan tarpeeseen ja osa on vain kertakaikkiaan niin mukavia tai oikeita ihmisiä, he vain loksahtavat omaan elämään oikeaan aikaan. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä parempaa sakkia tähän ryhmään tulee, sillä karsinta on tapahtunut jo ennen kuin kilpailu on edes alkanut. Elämän yksi suurista herkuista on uuteen ihmiseen tutustumisen aika. Vastapalloihmisen löytyminen on running up –ystävyyden suola ja pippuri.

Sain tänään yhdeltä Running up –ystävältä Tori Amoksen levyn. Olen myyty.