« Onko valvotun yön jälkeistä elämää | Pääsivu| Viikonlopun saldo »

Treffit oman sisimmän kanssa

Luin juuri kirja-arvostelun Inka Nousiaisen Karkkiautomaatista, jossa päähenkilö on parikymmentä ja jotain, hukassa ja tunnevammainen. Siitä kumpusi mieleeni, että koska aihe ei ole ikään sidottu, niin miksi sitoa se siihen. Varmaan siksi, että parikymppiset hakisivat siitä lohtua ja suuntaa, mutta samalla sillä karsitaan se suuri joukko potentiaalia lukijakuntaa, joka lukisi kirjan kyllä, mutta ei jaksa kiinnostua nuorisoangstista. Esimerkiksi minut. Voiko sitten kirjan kirjoittaa niin, että ikää ei alleviivattaisi mitenkään? Tehdäänhän elokuviakin niin, vai ajatteleeko joku useinkin, minkä ikäistä päähenkilö esittää. Minä en ainakaan ajattele. Jos nyt luetaan ulkopuolelle lapset, joita esittämään tarvitaan lapsia, on ikäkysymys epäolennainen muun tärkeämmän taustalla. Miksi kirjoissa sitä kuitenkin niin alleviivataan? Yritetäänkö auttaa lukijaa luomaan helpommin kuvaa päähenkilöstä vai kalastellaanko lukijoita tietystä ikäryhmästä, mikä sinänsä on turha toimenpide, sillä onhan 15-75 -vuotiaita enemmän kuin 15-20 -vuotiaita ja jos on enemmän, niin myy enemmän. Vai katsotaanko lukijan olevan kykenemätön yksin selviytymään hahmon tyypittelystä, elokuvissahan hahmo on, ei sitä tarvitse selittää.

Yleensäkin iällä lokeroidaan ihmisiä areenoilla, joissa sillä ei ole mitään merkitystä. Onko esimerkiksi mitään väliä, minkä ikäinen on joku bloggaaja? Ei ole, ei. Ja kuitenkin sitä silloin tällöin tuodaan esiin hengessä, kuin sillä haluttaisiin kertoa, että tämä on sinulle tai sinulta pois. Ajatukset ovat iättömiä ja hyvät ajatukset erityisesti. Loogisesti ajatellen luulisi, että mitä kauemmin on ajatellut, sitä enemmän ajatuksissa on ainesta, mutta eihän se tietysti aina niinkään ole. Ja juuri se taas todistaa, ettei iällä pitäisi olla mitään merkitystä missään suhteessa.

Työkavereita ei ajattele minkään ikäisinä, mutta miksi ikä nousee heti mieleen, kun painetaan toimiston lasiovi kiinni ja mennään muuhun maailmaan. Ihminen on ihminen. Viisas, hauska, ärsyttävä, lohduttava, ystävä, rakas, vihollinen. Onko iällä tässä väliä. Paitsi tietysti silloin, jos ärsyttävä ihminen on nuori, on hän todennäköisesti ärsyttämässä kauemmin kuin vanhempi ihminen. Jos taas rakas, niin rakkauden osapuolten suurinpiirteinen saman ikäisyys antaa mahdollisuuden rakkauden olemassaoloon molemmille yhtä kauan. Olen itse pyrkinyt ajattelemaan iättömästi, suhtautumaan avaramielisesti kaikkiin, mutta joskus törmää omiin sisäänrakennettuihin kulmiinsa ja alkaa toimia vastoin ajatuksiaan. Ei ennakkoluuloisesti, vain haikeana.

Jotain lisättävää?



Juttutupa

Tuoreet

Kipot ja kuvat

Löytölaatikko



Vitriini

Kahvihuone

Naapurusto

Muita blogeja

Vuokraisäntä

Kellari

Pannuhuone

Powered by
Movable Type 3.33