Toisaalta olen sitä mieltä, että...
Aamulla pyöritellessäni päässäni asioita, huomasin aikaa kuluvan taas kerran siihen, että kuuntelin itseni molempia puolia. On niitä useampiakin, mutta niistä pari on onneksi samaa mieltä asioista. Tämä piirteeni tekee joskus elämän hankalaksi ja vie luvattoman paljon aikaa, mutta antaa palkinnoksi usein aika mukavia asioita. Kuten kiinnostuksen mitä erilaisimpiin asioihin ja tutustumisen uskomattoman upeisiin ihmisiin, joihin ei ilman luontaista uteliaisuutta ja kaikenlaista kiinnostusta monenlaiseen tutustuisi, mikä onkin yksi tämän elämän antoisimpia puolia.
Tämä toisaalta ja toisaalta -persoonallisuus hankaloittaa elämää, mutta toisaalta (hehheh...) antaa kaksinkertaisesti takaisin. Käytännön tasolla mm. asiakaspalautteisiin vastaaminen on joskus mahdotonta, sillä asian useampia puolia ei voi ruksata radio-nappilalla. Testeihin vastaaminen on samasta syystä onnetonta; täytyy tehdä testit pariin kertaan, ja usein tulokset kertovat yhdessä sen, mitä paketti pitää sisällään.
Tänä aamuna keksin todennäköisen selityksen, miksi jotkut vitsit iskevät tajuntaan ja jaksavat naurattaa yhä uudelleen: minua naurattaa vitsi, joka on tällainen toisaalta mutta taas toisaalta, sellainen, joka syöttää sekä pääruoan että jälkiruoan samaan aikaan. Tai jotain. Toimiakseen sen täytyy osua kaikilla kärjillään yhtä aikaa. Esimerkkinä omituisesta huumorintajustani käyköön tämä Mitvitin lausahdus: "Joskus historian hämärissä - tarkalleen ottaen huhtikuussa 2003 - sitä tuli perustettua blogi, nettipäiväkirja, journali, diary - miten vain, ja nimettyä se mitvitiksi. Jos se on vielä epäselvää, niin mitvit on kansanomainen slangi-ilmaisu, kysymyssanapari, jonka siistitty versio voisi olla vaikkapa "kysyn vaan" - hei, siinäpä oiva nimi blogille, taidanpa ottaa sen. Varattu? Mitä vit...?."
Jos joku nyt tästä päättelee, että minua on helppo huvittaa, niin erehtyy ja häveten tutkikoon oman huumorintajunsa tilaa.