Teidän ja omaksi onnekseni Bloggeri on ollut kiinni. Koska se on näemmä korkeampien voimien kanssa päättänyt suojella minua minulta, olen ollut pakotettu istumaan ajatusteni päällä ja hautomaan niistä entistä kirkkaampia. Aamuinen energialataukseni on hiutunut jonnekin tähän työpöydän läheisyyteen lattialle, murustanut näppäimistön ja ennen lopullista häipymistään jätti tyhjiön, jonka täyttämistä olen sinnikkäästi harjoittanut. Asiat ovat vielä sisäisen työryhmäni aloituspalaverissa nimenhuudossa. Mutta kyllä tämä tästä. Ja jos ei, niin huomenna toivottavasti on parempi päivä. Tänään Leonard on saanut laulaa äänensä käheäksi (ai niin, sehän on valmiiksi sellainen), no joka tapauksessa kaikki mahdollinen melankolia on valutettu Mediaplayerista.

- Puh, kun aamulla heräät, mitä sanot itsellesi ensimmäiseksi? kysyi Nasu.
- Mitä tänään on aamiaiseksi? sanoi Puh.
- Mitä sinä sanot?
- Minä sanon: Mitähän jännittävää tänään tapahtuu, sanoi Nasu.
Puh nyökkäsi miettiväisesti. - Se on sama asia, hän sanoi.