Listalla Mitä en kovin mieleläni haluaisi tehdä on kolmen kärjessä esiintyminen isossa luentosalissa isolle joukolle, joka itse asiassa ei ole yhtään kiinnostunut asiasta, vaan istuu paikalla kommunikaattoreitaan räpläillen, koska poissaolo laskettaisiin kiinnostumattomuuden osoitukseksi yhtiön kokonaisvaltaisen tilan hahmottamisessa. Edellistä epämieluisampaa on vain y.m. asian tuplaantuminen. Olen valmistautunut nyt noin kuukauden tällaiseen luennoimiseen, tehnyt ja hionut PowerPoint-esitystä kaikkine kilkkeineen, harjoitellut ja ottanut aikaa, jotta 20-minuuttiseni tulisi täydellisesti hyödynnettyä, mutta niin, että kysymyksiin jää aikaa, muttei liikaaa. Tänään piti olla se suuri päivä, mutta sähköpostini ilmoitti luennon siirtyneen kuukauden päähän.

Ensireaktio oli helpotus, ja otsatukkaa heiluttava vapautunut henkäisy. Mutta helpotus kostetttin heti perään musertavalla tietoisuudella siitä, että se on kuitenkin edessä. Uusi kuukausi jännittämistä, edelleen hiomista ja yritystä vielä parempaan. Vaikka tämä päivä olisi ollutkin pelottava, olisi se ollut ohi neljältä. Mihin siis käyttäisin täksi päiväksi lataamani energiamäärän? Tällä latauksella normaalin työskentelyn aloittaminen ottaa vähän aikaa.

Aivoni työskentelevät nyt jossain toisaalla. Päässäni on yllättäen tilaa, joka täyttyy hallitsemattomasti. Ensimmäisenä sinne on nyt tunkemassa luettuja viisauksia, joilla alitajuntani ilmeisesti haluaa minulle kertoa jotain. Kuten tämä:

"Valon Soturi tietää, että hänen sydämensä hiljaisuudessa on järjestys, joka ohjaa häntä".
Paulo Coelho: Valon soturin käsikirja.