Nyt seuraa paljastuksia. Niitähän te kaikki janoatte ja etsitte rivien välistä ja pisteiden ympäriltä. Joskus iso kirjainkin toimittaa erinomaisesti sitä virkaa. Siis sitä, että hakee viismerkityksiä. Joko onnistuin saattamaan kaikki lukijani varpailleen, hyvä.

Löysin eilen itseni rypemästä epämääräisen ahdistuneessa tilassa, jonka tunnistin aika pian kirjoituskuristeeksi. En olisi itseni, jos en olisi oitis ryhtynyt hämmentämään omaa tilaani vielä entisestään miettimällä, mistä tämä nyt tähän tuli, kaikkihan on ihan OK. Toki välillä on päiviä, jolloin pelästyy, että sanat on minulta kaikki nyt viety, muut osaa kirjoittaa paremmin, eikä minulla oikeastaan mitään ole annettavaakaan, en ole mitään. Vaan ei tämä sitä ollut.

Tiesin kyllä, mistä on kysymys, mutta en halunnut sitä heti myöntää. Mutta olen nyt päättänyt nousta tilanteen tasalle. Minulla on aina ollut hyvin tiukasti kiedottu kaapu ympärilläni. Sen kaavun sisälle ei ole päässyt katsomaan kuin tarkasti ja harkiten valitut. Näitä valittuja on ollut tähän asti vain kaksi. Tein kuitenkin tietoisen valinnan jokin aika sitten ja päätin päästää kaksi itselleni hyvin läheistä ihmistä katsomaan minua lähempää. Päätös oli harkittu ja tuntui hyvältä se tehdä. Mutta tietoisuus siitä, että nämä kaksi pääsevät nyt vapaasti lukemaan, mitä viittani sisällä kirjoitan, näkemään minut kokonaan, hämmensi mieleni hetkeksi.

Tervetuloa Mean maailmaan te kaksi onnellista valittua.