Tämän päivän on erittäin vaikea yllättää minua enää mitenkään:

Lueskeltuani ensin rauhassa Aamulehteä sain ahaa-elämyksen; hei, toihan on Klooni (ks.12.11.) Tarkemmin luettuani huomasin, ettei ollutkaan, vaan joku Jari.

Ajattelua aiheutti myös kauppojen tasaraha-ilmoitukset: kaikki tuotteet tasarahalla. Siis hetkinen, koska tuotteet poikkeuksetta yleensä maksavat 99, 199, 299 jopa 1299,99, niin oletettavasti nyt erikoistarjouksena 100, 200, 300 ja 1300/1400. Ovela kauppias, vaan minä ovelampi. En mene tuohon monttuun.

Mikähän siinäkin on, että kun jostain erityisestä syystä pitäisi tukka olla hyvin ja laittamiseen oikein paneutuu, niin eihän siitä mitään tule. Tai tulee: laitetun näköinen, mutta minä haluan, että se on sen näköinen, ettei sille ole tehty mitään, vain huolettomasti pörrötelty. Heh. Saa siinä käyttää jos joitakin aineita, että tukan saa huolettoman laittamattoman näköiseksi. Ja aikaa.

Edellisistä ja siitä sievästä kellosta, jonka tänään laitoin, johtuen aikataulut repesivät ja ovat nyt /c:ssä: kellon väärin katsottuani olisin myöshästynyt bussista, mutta onneksi en myöhästynyt, sillä bussipysäkillä huomasin unohtaneeni läppärin kotiin (siis hei!). Palasin hakemaan ja juoksin uudelleen pysäkille ja kahdella ruuhkavuorolla vihdoin töihin. Yritin olla busseissa kuulin näköinen ja nostella kannettavaani sopivasti näkyville syliin: hei katsokaa, minä olen *tärkeä*, mulla on tällainen, älkää tönikö. Mutta ne töni kuitenkin. Huoh.

Minulla on tänään siis se päivä. Vaatteet on tarkasti valittu, silmät piirretty normaalia huolellisemmin ja henkinen kapasiteetti viritetty. Nyt vaan keskityn siihen, etten kompastu korkokenkiini.

Nyt kun olen nokkelasti osoittanut, kuinka tarkka, hauska, huoleton ja tärkeä olen, voittekin te kaikki kaksi satunnaiskävijää siirtää hiirtänne pätkän matkaa viistosti oikealle ylös harmaalle alueelle ja klikata siitä, missä lukee Tilaa minut pamaukseesi. Noin. Kymmenen ensimmäistä saa nimikirjoituksella varustetun valokuvan. Tai jotain.