Laura kirjoitti eilen kommentissaan, että "Hempeys on meidän pöhkölevien ainut toivo." Pöhkölevä, hieno nimi meille, ajattelin. Ja kuvaava. Allekirjoitin kerrasta. Jäi kuitenkin kaihertamaan verkkokalvoni takamaaston, että niinkö siinä luki tosiaan, ja palasin katsomaan. P-ö-h-k-ö-i-l-e-v-i-e-n , tavasin. Aivan, niitähän me ollaan. Mutta myös oltaisiin pöhköleviä, jos sellaisia olisi.

Minulla on varmaan jokin hienonniminen virhe tai häiriö, sillä usein kirjaimet väkisin vaihtavat paikkaansa, enkä edes huomaa tarkistaessani tekstiä. Kirjoitan aina esimerkiten, että TULSOTIN. Ei sitä huomaa kukaan muukaan. Olen tilannut niin monta tulsotinta ja korjauttanut niistä lähes jokaisen, eikä kukaan ole valittanut, ettei tiedä, mikä on tulsotin.

Elien mnu tulsotin lio komle ketraa utkossa.