Kääntelen päätäni, jotta saisin tarkennettua katseeni näyttöön. Yritän skarpata viimeisillä ajatuksen rippeilläni ja ihmetteln, mikä nyt on. En näe kunnolla. Onko näköni taas huonontunut? Vaivunko masennukseen? Istun tässä nyt hetken ja mietin sumean loogisesti. Laitan silmälasit pöydälle ja rypistelen otsaani. Hieron silmiäni. Otan lasit käteeni ja hämmästyn: mitvit (TM) silmälasit voi olla aina likaiset juuri siitä kohdasta, mistä läpi katsotaan.

Tiedän, mulla on ihanan pitkät silmäripset. Räps.