Nyt minä ymmärrän, miksi tämän systeemin nimi on blogitus ja vielä varmemmaksi vakuudeksi oikein Bloggerilla: aina kun tulen tänne hyvine yksilöllisine humoristisine ajatuksineni (huomasittehan monimutkaisen kuvioinnin), saan ihme blogin. Ei synnykään mitään. Missä kaikki hauska, missä ajatuksen lento, missä huumori. Hah. Väännä tässä nyt mitään, kun kaikki jännittävät asiat tapahtuvat ihan muualla ja minun poloisessa maailmassani on vain bussimatkoja ja kaupassa käyntiä.

Kokemuksen syvällä kurkkuäänellä hämmästyin tänä aamuna huomaamaan, että tavallisen naisvaltaisen alan tavallisena ahertajana näen miehiä aikas vähän. Jos alieni pudotettaisiin ulkoavaruudesta korvaamaan minut ja askeltamaan minun askelmerkkini, ihmettelisi polo lujasti, että onko maan isä tuo bussikuski vaiko vahtimestari firman ovenpielessä. Bussit ovat naisten ja nuorten valtakuntaa.

Työ- ja ostosmatkojeni kokemuksiin viitaten ja niistä viisastuneena kysynkin vaan, että mistä saa vuokrata miehiä, joita voi retuuttaa vakuudeksi, painoarvoksi ja uskottavuustekijäksi vaikkapa konekauppoihin. Niin tosiaan, vakuudeksi mistä? No eisenväliä, kunhan saan koneen ostetuksi. Vuokramiespalvelussa olisi jo vain somaa, jos saisi oikein valita, että millainen mies olisi tarpeen. Tietenkin tietokonekauppaan vuokrataan erimpi mies kuin telkkapönttökauppaan. DVD- ja kotistereostudiomiehet ovat taas omansa näköisiä. Pukeutumisella on väliä. Muulla ei. Näissä ympyröissä.

Naisena olemisessa on kuitenkin yksi hykerryttävä puoli; voi haaveilla Miehestä.