Tähän aikaan vuodesta on itsemurhaa mennä kaupoille, kun ne on ängetty täyteen jouluroinaa. En vielä osaa päättää, mikä siitä roinasta on kaikkein kauheinta: tällä hetkellä ykköstilaa pitelee ranteen vahvuiset punaiset koristeköynnökset, joilla on kai tarkoitus koristella kuusi. Jos sellainen ihme tapahtuisi, että höyrypäissäni kuusen raijaisin kotiini, ei siinä ainakaan roikkuisi erotiikkabaarin ovenpielisiä. Aaarggh! Ei hätää, minun joulupuuni saa kasvaa isoksi omassa metsässään. Ja ensi viikolla alkaa vielä joulumusiikit päälle. DuppelAaargghh! En tunne ketään, joka edes sietäisi sitä, saati rakastaisi, siispä herätän jälleen kerran jokajouluisen kysymykseni: ketä varten sitä soitetaan? Kukaan ei halua sitä kuunnella.

Ja minkä takia jouluna pitää suklaat syödä konvehteina. Kukaan ei ole niin tyhmä, että luulee sen ison rasian olevan täynnänsä herkkuja. Pahvia, höttöpaperia ja kultamuovia on enemmän kuin suklaata. Ja hyvää suklaata ei juurikaan. Tämä ruusu näyttää ihan suklaarasian kannelta, ja miksei näyttäisi, sehän se itse asiassa onkin.

Jotta joulutontut eivät rankaisisi minua jouluvastaisuudesta, pakitan sen verran, että tarjoilen teille ihastuttavan joulukalenterin, jonka laitan tuohon vieripalkkiin linkkikuvana. Ensi maanantaista jouluun asti voitte syystä käydä katsomassa minua joka päivä. Ainakin viime vuonna sen kuvat ja runot pelastivat joulunalukseni. Niitä on muuten turha yrittää aukoa etukäteen. Ei onnistu.