Talvessa hyljättynä löytyvä pyörä on surullisuudessaan lähes kaunis. Olen tuon pyörän ohi kulkenut usein ja aina aivoni alkavat askarrella mielikuvilla, miksi se on tuossa, mitä tapahtui ennen kuin se päätyi surullisena nojaamaan puuhun.

Minulla on selvästi liikaa aikaa ja mielikuvitusta, jonka voisi käyttää tähdellisempiin pohtimisiin.