Etsin netistä aikani kuluksi, mitä löytyy hakusanalla "mea" ja osuin erilaiseen blogiin. Viimeisin merkintä käsittelee Elvistä, joten päädyin Miracle of the Rosaryyn. Näillä ei sinänsä ole mitään tekemistä keskenään, mutta johdatti ajattelemaan, että johtuuko poukkoileva, katkeileva ja keskittymiskyvytön ajatteluni siitä, että olen niin paljon netissä ja näitä polkuja seuratessa on ollut pakko sopeutua siihen, että kaikkea ei voi seurata ja omaksua, vaan mieli vie mennessään. Joskus niin pitkälle, ettei muista miten sinne päätyi, mistä lähti ja mitä oli etsimässä. Etsin itseäni ja löysin katolisen papin ja Elviksen. Ei huono.

Ennen kuin netistä tuli jokapäiväinen työ- ja leikkkikaluni, minulla oli vaikeuksia seurata hyperlinkkejä, koska kirjaa lukemaan tottunut mieleni halusi lukea asioita järjestyksessä. Se ei halunnut hyljätä käsillä olevaa sivua ja siirtyä kesken muualle. Enää en koe sitä vaikeaksi, mutta surullista se on, sillä asioita on alkanut sivuuttaa liian helposti.

Jarno kirjoittaa mustin kirjaimin niin hyvin, tähän ei ole mitään lisättävää.

Nytkin päädyin ihan muuhun asiaan kuin mistä lähdin liikkeelle. Surullista. Tai voihan se olla hyväkin.