Hölmön kuuloista ja näköistä, kun ihminen puhuu julkisella paikalla, keskellä ihmispaljoutta kännäriinsä: liian kovalla äänellä ja katse tiukasti eteenpäin, mutta kuitenkin sisäänpäin. Silmät eivät näe mihinkään, ja puhujan ympärillä on hänen mielestään näkymätön puhelinkoppi. Hän ei selvästikään tajua, että esimerkiksi bussissa on monet korvat kuulemassa ja kun kerran samalle suunnalle ollaan menossa, saattaa joukossa olla myös naapurin korvat.

Minulla ei tee heikkoakaan olla vastaamatta puhelimeen. Joskus toki täytyy. Mutta ehdottomasti ei täydy vastata tuntemattomiin numeroihin ja sopimattomiin aikoihin, eikä juuri muulloinkaan. Jos joku haluaa kanssani puhua, niin kertokoon, kuka on.

Viikonloppuna hyvät mielet pitkäksi aikaa herätti tämä. Sopii aiheeseen kuin nenä naamaan ja muutenkin Telephone Box.