« heinäkuu 2005 | Etusivu | syyskuu 2005 »
elokuu 24, 2005
Kasviksista
"Hän muistutti erehdyttävästi parsaa."Roald Dahl: Herra Botibol. Novellikokoelmassa (suom.) Helppo nakki
Paras lause naismuistiin. Innoittajana toimi Tuuba.
Ja ehkä Agripastakin saatu ajatus; siitä lähtien, kun tuon kirjoituksen luin kesällä 2003, on parsa kaivertanut mieltäni. Ollapa jollekulle sellainen.
elokuu 21, 2005
A la Laura
Jok'ikinen ruokailuväline, kulho ja muu astia sekoittimena käytettyjä salaattiottimia myöten on likainen. Vanhimpaan tiskikerrostumaan on jo pinttynyt värikästä ruokasedimenttiä.
Äiti tuli kylään. Vieraita varten tietysti leivotaan. Paha kyllä äiti toi myös silmät päästä pullauttavan mahtavia mustikoita - suuria, kiinteitä, täydellisen pyöreitä - joiden johdosta oli heti ryhdyttävä tekemään lisää tiskiä, tiskiä, tiskiä.
Minulle leipomis- tai ruuanlaittotapahtuma on lyhyt, hektinen myrsky. Keittokirja avataan ja sieltä käydään järjestelmällisesti kaikki luetellut vaiheet läpi. Kun sitten viimeisessä lauseessa mainitaan, että ota esiin voi jota olet pitänyt pari tuntia etukäteen pehmenemässä, aletaan säätää. Säätämisen jälkeen on voita leipomuksen lisäksi katossa ja perunasurvimessakin. Jauhoja nyt on muuten vain kaikkialla ulko-ovelta kahvinkeittimeen. Tärkeää ei ole laatu tai lopputulos vaan se, että valmista tulee.
Kun valmis on tullut, siis pullat uunissa, korjataan tuhot jos jotain korjattavaa nyt on jäljellä.
Mikä on muuten naisen paras ystävä? Oma isi tietenkin. Isä alkoi kiristämällä polkupyörä A:n jarrut ja jatkoi siitä sujuvasti paikkaustarvikekaupan kautta pyörä B:n pariin - juuri sen paran, jonka takakumille omistajatarkaan ei ole suonut halaistua ajatusta rikkoutumisen jälkeen.
elokuu 18, 2005
Sijaistoimintoja
Pitäisi, pitäisi, pitäisi. Pitäisi miettiä, miksi suihkun lattiakaivo ei vedä (ja tunkeutua sen syvyyksiin). Pitäisi miettiä, miksi ihmeessä en korjannut kesäopintotukihakemusta, kun nyt viime tiliotteen tulot olivat 41,50 (kiitti, iskä!) ja menot 1200 jotain, enjaksa-ajatella. Pitäisi puida solmuisia ihmissuhdeasioitaan, vaikka ne menevätkin miettimisestä vain enemmän kimuraan, mutta ihan vaan tavan vuoksi pitäisi. Pitäisi orientoitua graduun ja kestää vielä viimeinen harjoittelupäivä.
Pitäisi tuumia, että mitä yleensä tehdään, kun asunnon muovilattia tarttuu imurin suulakkeeseen ja repeää liitoksistaan.
Sen sijaan ruokatunnilla mietin masentuneena ruokalassa pinaattikeittoa kauhoessani, että miten hirveää on syödä kananmunaa. Sehän on syntymätön tipu. Alkio. Ja että miettivätkö muut tällaisia koskaan.
Ruokatunnin jälkeen taas luen Daddalien arkistoja. Kadehdin.
Laura at 10:02 PM | Sano jotain (7) | TrackBack
elokuu 15, 2005
Aikuinen nainen
Tämän kesän aikana olen alkanut tuntea itseni inhottavalla, masentavalla tavalla aikuiseksi. Ei enää kukikasta, helppoa, lapsellista, vähän vaaleanpunaista, hieman epätodellista, kyllä-kaikki-järjestyy, päämäärätöntä oloa.
Ensimmäinen irtautumiskokemus tuli pitkänpitkällä ja yksinäisellä junamatkalla Norjasta. Tuli vain sellainen tunne, että olin juuri herännyt päiväunilta ja joutumassa patistetuksi töihin. Oikeisiin töihin, viimein.
Tielleni tulee yhtäkkiä aikuisen ongelmia, aikuisen vastuuta, aikuisen tilanteita --- minua hitto vieköön kohdellaan kuin jotain pirun aikuista eikä minusta aina tunnu että olen - voi hirvityskärpäle - oikein silleen pätevä vastaanottamaan ja käsittelemään sitä kaikkea.
Olisin kyllä mieluummin ollut vaikka kuuskyt vuotta vanha, mutta taisi mennä jo.
Koulutetaanko ihmisiä tällaisen varalle vaikka jollain kansalaisopiston kurssilla?
Laura at 09:58 PM | Sano jotain (8) | TrackBack
elokuu 11, 2005
Tänään nauroin itselleni
Tämä on nyt jo kolmatta viikkoa tunnustuksellinen kasvissyöjä.
Tänään tämä tajusi eineshyllyn äärellä jotain porkkananpurijalle sopivaa siedettävää, nopeaa nälänlähdettäjää epätoivoisena etsiessään, että osti silleen ohimennen epähuomiossa viime perjantaina kello 17.52 lähishivasta oikein lihaa jaloimmassa muodossaan eli eineshotdogina ja pisteli mitään ajattelemati hyvillä mielin poskeensa.
Tunsi itsensä ääliöksi.
Laura at 09:09 PM | Sano jotain (9) | TrackBack
elokuu 04, 2005
Tyypillistä
Minulla on hienonhienot kumisaappaat. Kumisaappaat jalassa voi kävellä lätäköissä jättiaskelin vettä räiskyttäen. Kumisaappaat jalassa voi astua nilkansyvyiseen mutaan ja vain virnistellä.
Kumisaappaat säästävät muita kenkiä, koska muiden kenkien ei tarvitse kastua sateessa.
Miksi siis niinä kahtena kertana, joina olen tänä kesänä laittanut ne jalkaan, on sadesää kääntynyt noin kahden sadan metrin päässä kotoa hiostavaksi helteeksi? Ei siinä vaiheessa enää käännytä takaisin vaihtamaan.
Tänään Sammonkatu tulvi. Siellä oli oikea joki. Mutaa, pohjaa ei näkynyt. Kumisaappaat tietysti kotona. Pulssini kiihtyi, kauppakassi tippui käsistä. Annoin intohimolleni vallan ja kiisin kotiin. Hakemaan saappaat.
Tänä aikana sää muuttui. Taivas sulkeutui. Sade raukesi. Palatessani olivat jäljellä vain tupakantumppien kasat.
Tarinan opetus? Maailma on järjetön, mieletön kaaoksen kurimus.
Laura at 09:18 PM | Sano jotain (2) | TrackBack
elokuu 01, 2005
Lapsenmieliset ruudun ääreen
Kirstiltä löytyy Suuren ja lapsellisen keskustelun paras kommentti. Myös jälkeen vuodatettu keskustelu on hyvin lähellä asiallista. Tämä on siis oma subjektiivinen ja universaalisti vajavainen oma mielipiteeni.
Sillähän ei ole tietysti juurikaan vaikutusta mielipuoleeni, että Kirsti sattuu ajattelemaan asioista melko lailla samoin kuin minä.
Siksipä en rasita kenenkään verkkokalvoja omilla mielipiteilläni tällä kertaa. Kysynpä vaan, taas kerran, että miksi eivät kaikki voi vaan elää rauhassa omaa elämäänsä?
Laura at 09:59 PM | Sano jotain (5) | TrackBack
