« kesäkuu 2005 | Etusivu | elokuu 2005 »
heinäkuu 31, 2005
Uusin muotisana
Onpas pöljää katsoa elokuvaa ja olla pystymättä miettimään, kuinka paksua juustoa onkaan ollut kirja, jonka pohjalta filmi on fantasioitu. Vrt. Charlotte Gray. Filkassa on suurimmaksi osaksi ideaa, ja sitten taas toisaalta huonot hetkensä. Ihmiskohtaloiden määrittelijä on kyllä lukenut harlekiinikirjansa.
Yhtä pöljää on pilata ihan hyvä kirja (vrt. Storm of Swords) alkamalla kuvitella tapahtumia elokuvan muotoon, koska silloin alkaa kuvitella henkilöhahmoille näyttelijät, ja siinä vaiheessa kun jokapaikan yhden-ilmeen-mies Orlando alkaa näytellä yhtä päähenkilöistä, menee maku siitä pätkästä.
Suosittelen siis vahinkojen välttämiseksi miettimään etukäteen, kuka olisi tarpeeksi hottis näyttelemään unelmiesi kirjan ihguinta urhoa.
Hmm, Christian Bale oli ihan OK, kunnes se näytti Batmanissa sekunnin ajan Michael Douglasilta, keitäs jää...
Laura at 11:10 PM | Sano jotain (1) | TrackBack
heinäkuu 30, 2005
Ongelmia ulosannissa
Onko kenelläkään muulla koskaan sellainen tunne, että mitä vähemmän puhuisi, oikeastaan sen parempi?
Niinku, aargh. Aikuinen ihminen.
Laura at 09:54 PM | Sano jotain (6) | TrackBack
heinäkuu 28, 2005
Virhe
Ajattelin tällä viikolla hetkellisesti graduani, jonka olen Pyhästi ja Velvoittavasti päättänyt aloittaa noin kuukauden kuluttua alkavan graduseminaarin myötä.
Rangaistuksena sain alitajunnaltani mehevät painajaiset ylioppilaskirjoituksista - öinä ennen ja jälkeen ajattelun!
Anteeksi! Lupaan heti palauttaa aivot takaisin lepoasentoon!
heinäkuu 22, 2005
Häpeämätön Kalevassa
Totuttelen uuden asunnon ääniin ja mietin, näkyykö parinsadan metrin päässä sijaitsevasta vastapäisestä talosta minun ikkunaani.
Ehkä tätä vapaata ja verhotonta elämää voi jatkaa ainakin siihen asti, kunnes alan saada kirjeitä Tuolta Jostain Ulkoa.
Olen hurmaantunut Kalevan käsittämättömän hyvistä palveluista, taso ja valikoima nousi ainakin eksponentiaalisesti edelliseen asuinalueeseen verrattuna.
Pidän sittenkin jopa siitä kymmenen minuutin kävelymatkan päässä sijaitsevasta automarkethelvetistä, vaikka tuosta kymmenestä minuutista puolet kuluukin pelkkään parkkipaikan ylittämiseen (ja toiset kymmenen minuuttia maitohyllylle taapertamiseen).
Alakerran muori löytyy yllättäen Kerrostalokyttääjien sivuilta.
Ja kotiseutuylpeyttä voin alkaa kehitellä oman kaupunginosan blogin ympärille.
Laura at 07:52 PM | Sano jotain (3) | TrackBack
heinäkuu 19, 2005
Terveisiä täältä jostain
Onkohan muutonjälkeistä elämää olemassa? Olen rajatilassa, en vielä tiedä.
Miten pitääkin käydä niin, että heti ensimmäisenä Wirallisena sinkkupäivänäni polkupyörän takakumi on ihan totaalisen puhki? Jopa varapolkupyörän kumit repsottavat talvisen laiminlyönnin johdosta. Ennen olisin voinut vain määrätä erään tietyn henkilön hoitamaan homman velvoittavuusperusteella, nyt taidan joutua seisoskelemaan sormi suussa ja silmät kauriinsuurina talon pihalla ja odottamaan, että taivaasta tupsahtaa Prinssi Uljas vaihtamaan sen halvatun sisäkumin.
Voin joutua odottamaan aika kauan. Se vaihto, ja varsinkin paikkaus on nääs muistaakseni sen verran hattumaista hommaa. Valitettavasti tiedän, että jos ryhdyn hommaan itse, sillä fillarilla ei luultavasti enää ajeta. Minkäänlaisen korjausoperaation jälkeen.
Muuttoporukan tupsahtaessa uuden taloni rappuun oli meitä jo taloyhtiön yhden naisen vastaanottokomitea odottamassa. Ensimmäisen kerroksen muori pisti heti päänsä ovensa raosta (oikeat papiljotit päässä) ja vaati, että "minun täytyy saada tietää mitä pesää tänne oikein ollaan rakentamassa". Älkää suotta vaivautuko enää kertomaan minulle niitä kaikkia nasevia vastauksia, jotka olisin voinut antaa. Kyllä ne toki tähän mennessä ne ovat jo kaikki tulleet mieleeni.
Muutenkin talon alkuasukkaiden naisväki tuntui olevan erikoisen hyvin selvillä, minkälainen ihminen tänne muuttaa ja milloin. Onkohan vuokraisäntäni juoruilija?
Kiitos kovasti muuttoporukalle osaaottavista selkääntaputteluista naapuruston johdosta. Ne auttavatkin tosi paljon niihin ennakkoaavistuksiin, joita minulla alkaa yhteiselostamme olla.
Laura at 12:57 PM | Sano jotain (1) | TrackBack
heinäkuu 17, 2005
Viimeinen ilta
Kammottaa. Kolmetoista jätesäkillistä vaatteita ja muita tekstiilejä. Sellaiset kolmekymmentä laatikollista tavaraa. Muuttotalkoolaiset itkisivät tälläkin hetkellä kiukusta, jos tietäisivät, millaista kertakaikkista romua joutuvat niskat väärinä vielä kanniskelemaan.
Miksi ei maallisesta tarpeistostaan voi luopua? Vaikkei osaan siitä ole koskenutkaan pitkään aikaan, ei vuosiin, sillä se on edelleen samoissa umpeen teipatuissa laatikoissa edellisen muuton jäljiltä.
Talkoolaiset saanevat vielä kostonsa, kun raahailen heidän turhia kamojaan ympär' Tampereen kaikissa tulevissa muutoissa kautta aikain.
Mutta kyllä täältä on korkein aika muuttaa pois. Paitsi, että tuntuu kummalliselta viipyillä täällä, missä on elänyt vanhaa elämää ja pää haikailee jo johonkin uuteen, lisäksi naapurustossa joku on opetellut uuden harrastuksen: hyvin pahalta haisevan tupakan polton. Sellainen pikkusikarille tuoksahtava ***löyhkä leijuu täällä meidän asunnossamme vähän väliä.
Pitäkää naapurinne. Minun on aika tehdä muuton viimeinen toimi ja vetää tietokoneen piuhat seinästä.
Laura at 10:57 PM | Sano jotain (1) | TrackBack
heinäkuu 14, 2005
Ung kärlek
Det var ju dags at komma hjem. Jeg har även börjat at tanka på min svenska - på min dålig, dålig svenska med bitar av norsk här och där.
Noloa on, kun sinne sekaan sujahtaa enemmänkin englanninsukuisia sanoja ruotsalaisilla päätteillä.
Pohjois-Ruotsin ja Suomen radanvarret ovat tylsääkin tylsempiä nähtävyyksiä. Loputtomat erämaat tosin antoivat minulle mahdollisuuden arvioida hirviaidan korkeuden riittävyyttä tositilanteessa sekä - ahh - rakastua kirjan henkilöön.
Pitkästä aikaa. Ihanaa.
Laura at 09:26 PM | Sano jotain (1) | TrackBack
heinäkuu 09, 2005
Norjalaismielinen sanoo "akkurat!"
Ekskursio parempituloisen keskiluokan syovereihin. Kolmiparvekkeiset omakotitalot, ensimmaiset lapset, hyvin pukeutuvat ystavat, autot, joiden ovet tomahtavat kiinni oiiikein tyydyttavan aanen kera ja joissa jopa radiota saadellaan tietokoneella. Hedelman muodoiset poytaliinan kulmien painot. Paristokayttoiset miniatyyrikokoiset vispilat, joilla saa hyvin murukahvin liukenemaan kylmaan veteen jaakahvia varten. Saippuaa, jota on ostettu vain koristeeksi. Pyyhkeet, joita kaytetaan vain muutaman kerran ennen pesua. Porealtaat.
Ja sitten tallaiseen paratiisiin paastetaan minunlaiseni kaarme hymyilemaan jahmettyneesti mutta pyorittelemaan paataan mielessaan.
Koska oikeasti olen vain kateellinen. Minakin haluan savy savyyn eteisen tapetit ja lampunvarjostimet! Minakin haluan lapsia, etta saan huomiota ja kaikki pitaisivat minusta! Itse asiassa, mina haluan olla lapsi, etta saan olla kaikkien huomion keskipiste!
Rauhoittaakseni omaatuntoani osallistuin hieman valtamerien riistoon ja soin tuoreita katkarapuja. Katkikset taytyi kuoria itse. Tapahtuma oli hyvin havainnoillinen, enka siksi taida enaa koskaan syoda katkarapuja. Ei riita, etta kuuleman mukaan katkoja verkolla pyydettaessa merenpohjasta nousee ylos ja henkensa heittaa paljon ylimaaraistakin elavaista, silla lisaksi asianosaisista hirveista mutta kuolleina saalittavista elukoista kelpaa syotavaksi tuskin puolet.
On ihan hyva tietaa, mita suuhunsa laittaa. Tama on siina hilkulla, etta alkaa kasvissyojaksi.
Norjalaiset muuten sanovat oikeasti "akkurat, akkurat". Se on hauskan kuuloista. Minakin haluan olla huoleton norrman.
Laura at 08:40 PM | Sano jotain (1) | TrackBack
heinäkuu 06, 2005
Minä lähden Pohjois-Norjalaan
Tuntuu erinomaisen typerältä maksaa päätä pakottavia summia rahaa, että voi pitää kahta asuntoa Tampereella ja muuttaa niiden välillä, ja sitten laittaa kolmannen omaisuuden matkalippuun, jolla pääsee Pois.
(Olen pistänyt yhden päivän aikana menemään tuhansia markkoja.)
(Minulle hinnat eivät edelleenkään ole minkään arvoisia, ellen niitä mittaa vanhassa rahassa.)
Laura at 01:39 PM | Sano jotain (3) | TrackBack
heinäkuu 04, 2005
Plussaa
Paha Asunto tuntui hieman paremmalta, kun sain sinne ensimmäisen huonekaluni, sängyn. Vallitsevaa ei enää ole pelkkä pölyn tuoksuinen tyhjyys. Myös poikaystävän, vai pitääkö sitä nyt kutsua vaikka Entiseksi kiltti läsnäolo ja uutterat kehut kylppäristä paransivat oloa. Hieman.
Toisaalta asunnossa ei ole aivan niin kuuma kuin nykyisessä, koska auringonpaisteista aikaa on vähemmän ja se on siihen aikaan, kun on helppoa olla vaikka töissä. Pesukoneen käytön maksullisuuskaan ei kai ole niin kauhean erikoista. Vuokraisännälle laitoin ystävällisen vihjauksen, että kellarikomeron voisi ehkä mahdollisesti tyhjentää. Ja pihalla lenteli pääskysiä. Niitä totesin yhtäkkiä nähneeni viimeksi joskus vuosia sitten.
Kyllä minä olen monipuolinen luonne: osaan olla pessimistinen perusvireen lisäksi myös pakotetun optimistinen.
Mutta kaikkien käsitöiden saralla koettujen vastoinkäymisten vastapainoksi opin viikonloppuna virkkaamaan vastasatanutta lunta.
Laura at 11:11 AM | Sano jotain (1) | TrackBack
heinäkuu 02, 2005
Totuus tekee kipeää
Mikko viittasi Animalian keskeytettyyn mainoskampanjaan. Mietinpä vain Mikon tapaan, mikä ihme on ulkoisesti siisteissä kuvissa voinut saada ihmiset niin järkyttymään.
Tietysti, jos syö vain suoraan tyhjiöpakkaukseen kasvanutta jauhelihaa, ei tarvitse murehtia säästöpossujen kohtaloa. Ajatuksista tyhjempi pää on keveämpi kantaa.
Vai kukahan tästä nyt sitten todella on suuttunut?
Laura at 03:22 PM | Sano jotain (10) | TrackBack
