« huhtikuu 2005 | Etusivu | kesäkuu 2005 »
toukokuu 31, 2005
"Ei pöllömpää",
sanoi isä kun pöllönpenikoita kuvaamassa olimme. Se oli niin lattea sutkautus, että sen on ehdottomasti jäätävä jälkeemme tuleville perinnöksi, Internetiin ikuistetuksi.
Luontokappaleiden seurannan ohella maaseudun iloja ovat: lenkkeily, hautojen kitkeminen ja kasteleminen, naapurin uuden/maalatun/palaneen ulkorakennuksen äänekäs päivittely, sukulointi, television katsominen, käsityöt, löhöily, naapureiden hurttien räksytyksen kuunteleminen (maaseudulla niitä ei kukaan hillitse). Kaupungista käymään palanneen vääristyneestä näkökulmasta katsottuna kaikessa vaatimattomuudessaan viehättävää, mutta puuduttavaa.
Kuuluisassa maaseudun raikkaassa ilmassa on häivähdys kanalaa. Kirjasto on kiinni lauantaisin, ainoa puolueeton ja uskonnoton kahvila suljettu aikapäiviä sitten.
Mutta kyllä pöllönpojat olivat sieviä.
Laura at 11:06 AM | Sano jotain (1) | TrackBack
toukokuu 27, 2005
Dragonologiaa oppimaan
Työpaikalla kuohuu. Töihin ei keskitytä. Parveillaan. Ei, se ei ole vauva eikä pullatarjoilu, vaan tohtori Ernest Draken Dragonologia!
Tämä kattava oppikirja johdattaa lukijan monipuolisesti ja viihdyttävästi mutta asiantuntevasti dragonologian aakkosiin ja syvemmällekin. Mukana on laadukkaita näytteitä lohikäärmeiden kudoksista ja käteviä käytännön vinkkejä näiden viisaiden eläinten kanssa toimimiseen. Laadukkuutta lukukokemukseen tuovat kauniit kuvat ja kannen (varmaan aidot) jalokivet.
Kirjaa on oikeastaan turha enää Tampereelta etsiä. Me olemme hamstranneet ne kaikki. Kirjastoista, kirjakaupoista, kaveriltasi. Jos joskus kuitenkin aiot päästä teoksen jäljille, suunnista lastenosastolle.
Minunkin täytyi se hankkia oikein omaan omistukseen, en minä itseni takia, mutta kummilapselle. Onhan hän jo nelikuukautinen, ja haluan toki kotini olevan täysvarusteltu vierailuja varten. Köh.
(Pitkäaikaisin koskaan tekemäni investointi.)
Laura at 02:40 PM | Sano jotain (6) | TrackBack
toukokuu 20, 2005
Siis kertokaa mulle
Mitä hiivatin yhteistä on kuvan mustaa tahmaa oksentavalla käntyllä ja tällä kuohkealla mustikkatyynyllä??
En kyllä selkeämpää alleviivausta tarvitse muistuttaakseni itselleni: En. Vain. Osaa.
P.S.: Kesä on Alkanut. Luennassa: Günter Grass: Peltirumpu
Laura at 09:49 PM | Sano jotain (6) | TrackBack
toukokuu 17, 2005
Ylennän itseni
Tee hyvä teko kurjan kevään keskellä. Tilaa tai tulosta elintenluovutustestamentti. (Niitä saa myös ainakin apteekeista.) Idea tuli Kanervalta ja Tosikolta.
Oma alkuperäinen, vuodelta 1993 peräisin oleva rypistynyt ja lapsellisella käsialalla täytetty korttini on inventoinnin mukaan heitetty pois jossain muuton myrskyssä. Olen minä ollut jalo persoona jo nuorna flikkana. Ja sittemmin tuhlaavainen, kyllähän minulla on takaraivossa tieto, ettei sinun tule mitään pois heittämän.
Nytpä hankin uuden ja paremman näköisen.
Laura at 11:00 PM | Sano jotain (7) | TrackBack
Tirjantai
Ensimmäinen ajatus aamulla:
Perjantai! Voi pakska.
Raahustusoperaatio vessan peilin eteen.
Tukka! Ei tähän voi tottua.
Tiedossa pitkä viikko.
Laura at 09:46 AM | Sano jotain (3) | TrackBack
toukokuu 16, 2005
Tukka on tärkeä
Urh. Taisi käydä benropet. Mistähän saisi tyylikkäitä Hankkijan lippiksiä nuorison suosimissa väreissä?
Pitkätukkaisena ei ikinä tuntunut siltä, että tukka oli tyhmästi. Se saattoi olla huonosti, mutta ainakin tunsi itsensä ihmisen näköiseksi. Innostuinpa nyt käskemään tukanleikkaajatätiä, että leikkaa lyhyeksi, ja sainkin juuri sellaisen mitä toivoin, paitsi että se ei ollenkaan istu minun päähäni. Taidan kulkea pipo päässä koko kesän, tai ainakin siihen asti, että kampaus kasvaa muodottomaksi pehkoksi.
Kaiken huipuksi kampaamon sampoo oli jotain sellaista myrkkyä, että se saa hiukseni näyttämään kemikaaleilla blondatuilta. Ahistaa.
Kaiken huipuksi minulle sanottiin aivan vakavalla naamalla, että tukka kaipaisi paria raitaa. Rrraitaa!
Raidat ovat sitten vihon viimeinen asia, mikä tähän päähän ilmestyy. Kun näette raidat ja minut samassa kuvassa, kaikki on menetetty. Olen silloin uponnut vyötäröä myöten johonkin sellaiseen maastoon, jota en alun alkaen halunnut edes tutkia. Se viitannee jonnekin sinne kolmikymppisyyteen ja vanhentumiseen, josta minulle on aina tukan leikkaamisesta asti pisteliäästi vihjailtu.
Älkää kysykö miksi, mutta minulla on siis pienoinen ennakkoluulo kampaamopalveluja kohtaan.
Ja päivä on ollut aika epätoivoinen.
Laura at 11:06 PM | Sano jotain (4) | TrackBack
toukokuu 13, 2005
Vähän sekaisin mutta toimii vielä
Päiväunien elähdyttävä vaikutus on kyllä eittämätön. Tuntuu suorastaan siltä kuin olkapäille olisi vaihdettu kokonaan uusi tyhjä pahvilaatiko.
Vasta päiväuniltaherännen vaikutuksen huomaatte siitä, että minun on muun muassa lähes mahdotonta korjata kirjoitusvirheitä - en vaan saa backspacetettua oikealle kohalle. Se on kuin ei osaisi peruuttaa autoa (minä muuten en osaa, kovin hyvin).
Minun asiani oli, että oli hykerryttävää saada tänään monen listan ja tahon kautta kierrellyt työpaikkasähköposti eräältä toiselta bloggaajalta sfäärin toiselta puolelta. Olisi tehnyt mieli nousta seisomaan ja sanoa suurella, mehevällä äänellä ruutua osoittaen "Minä oikeastaan lähes tunnen tämän tyypin!" mutta ketään ei ollut lähistöllä, ei edes asiakkaita, ja tunne meni ohi.
Tänään on Aavikko keikalla Klubilla. Mukana Suomea kiertävät taikuri Janne Raudaskoski ja Pasilan laulajat. Kuulostaa monipuoliselta. Tulkaa kuulkaa tekin sinne. Minä olen se tyyppi, joka kävelee vasten ovenpieliä, koska pahvilaatikossa on järjestys sekaisin. Tai siitäkin minut voi tunnistaa, että minun ympärilläni on tilaa. Aion nimittäin mennä tästä syömään haisevaa juustoa.
->
toukokuu 12, 2005
Äiti-tytär suhde
Lähettäjä: Tytär Otsikko: Siitä tulemisestaKuule,
Sori nyt kun en käynyt äitienpäivänä, mutta mulla on tässä vähän
kiirusta vielä pari viikkoa. Mut miten ois jos tulisin sitten
kesäkuun alussa, kun työt loppuu? Voisin olla sit vaikka
pidempään, ottaa ison kasan kirjoja joukkoon ja pitää oikein
hermolomaa?
...
Lähettäjä: Äiti
Otsikko: Re: Siitä tulemisestaMoi!
Sehän onkin hyvä idea! Mullakin alkaa loma siinä kesäkuun alussa.
Voidaan pestä yhdessä ikkunat ja tuvan matot. Ja maalata ulkoa
talon sokkeli ja alakerran vessa. Ja pinota puita. Ja tädilläsi
on uusi koira, sitäkin voitais käydä katsomassa. Se on kuulemma
oikea täystuho. Odottelen innolla tuloasi!
T. Äitee
PS: 4. päivä on sitten todennäköisesti ne lakkiaiset!
...
Lähettäjä: Tytär
Otsikko: Re: Re: Siitä tulemisesta
Eiku voiko sen tulon sittenkin vielä perua?
Laura at 12:03 PM | Sano jotain (6) | TrackBack
toukokuu 11, 2005
"Aamulla kaikki on paremmin"
Aamulla kaikki ainakin näyttää toisenlaiselta. Illalla vielä adrenaliinin ja aggression puuskassa ketutti, hatutti ynnä muuta niin paljon tämä ikimuistoisesti huonoiten mennyt lukukausi siinä määrin, että se energia olisi riittänyt varmaan 50:lle omakotitalolle puoleksi vuorokaudeksi. Ainakin yölämmitykseen. Ainakin kesäaikaan.
Aamulla taas kesken REMien herätettynä mielen on vallannut tyyni, tai no, ainakin tasainen myrtyneisyys. Olkoon. Aivan sama. Voin minä ne uusintatentit tehdä, mutta muistakaa, ettei minun ole mikään pakko pitää siitä.
Miten paha tila täytyy olla, että saa luvan kanssa pitää itseään maanis-depressiivisenä? Eilinen alkoi loistavissa tunnelmissa, olin maailman kuningatar ja sitä rataa, ilta tulikin jo kuvailtua. Pystyn hyvin kuvittelemaan, ettei tämä näy ulkokuoressani, mutta kirjoituksessa purkautuu useinkin.
Tyytyisin mielelläni junnaamaan sitä harmaata keskitietä, joka ehkä joillakin on kultainen, mutta minulla se olisi vain tasainen.
Laura at 11:29 AM | Sano jotain (1) | TrackBack
toukokuu 10, 2005
The Perry Bible Fellowship
Toveri linkkasi tähän katkeransuloiseen sarjakuvaan. Auh!
Löysin muuten arvon komraadiin (väärin) linkatessani mielenkiintoisen saitin, Blospotin, joka hankkii vierailijansa meistä typottajista. Kannattaa vierailla vain jos haluaa oppitunnin aggressiivisesta itsensä markkinoinnista.
toukokuu 07, 2005
Polkaisun päässä
Mahtava pyöräilypäivä. Hyvä, että lähdin uhkaavasta tihkusta huolimatta. Ilma oli suurin piirtein puhdas pölyistäkin.
Taannoisesta pyöräruikutuksestani johtuen/huolimatta en ole kehdannut tunnustaa, että sain uuden polkupyörän. Ja uudellahan matka taittuu aina paremmin.
Keskusta - Hervantakeskus 41 minuuttia hirveän myöhästymisuskomuksen siivittämänä, tästä kymmenen ensimmäistä minuuttia keskustan läpi pääsemiseen. (Tamperetta tuntemattomille tiedoksi, että em. matka käsittää 10 kilometriä käytännössä pelkkää ylämäkeä, joten ihan hyvä aika mielestäni.)
Nyt iltayöstä takaisin 35 minuuttia suurimmaksi osaksi alamäkeen, tarvitsematta pysähtyä kertaakaan autojen tai liikennevalojen vuoksi. Autuasta!
Kirjataivas
Tämän suoltoprojektin 300. merkintä on täytetty huolettomalla ahdistuksella ja ihanalla innolla.
Huoleton ahdistus syntyy siitä, että tämän bloginpäivitysikkunan alla on käynnissä kevään viimeinen opiskeluprojekti, jolla tosin on palautus vasta puolentoista viikon päässä. Huoletonta, mutta ahdistavaa.
Ihana into syntyy siitä, että projektin lähdemateriaaleihin on hiukka hankalaa keskittyä, kun päässä pyörivät viimeisimmässä Portissa olleet kirja-arvostelut.
Mitä kaikkea luppoisena ensi kesänä täytyykään ehtiä lukea.
Kaikki Iain M. Banksilta väliin jäänyt. George R.R. Martinin Valtaistuinpeli-sarja, suomeksi tai englanniksi, kunhan saan sen lukea. Robin Hobbin Liveship Traders. Se jokin fantasiasarja, jonka nimeä en muista, mutta joka on Hannella lukuprojektina. Kaikki Voimassa suositellut kirjat, joissa on kivan näköiset kannet, kaikki science fiction -piireissä liikuttaessa kuullut kirjasuositukset. Ja Portissa talven mittaan esiintyneet kirjat. Dan Simmonsin Hyperionia ja Endymioniakin ajattelin, mutta voiko niiden uusintaan uhrata kallista aikaansa, varsinkin, kun tyypiltä löytyisi vaikka mitä muutakin?
Edessä on siis toivon mukaan ihana, todellisuuspakoinen kesä sci-fin ja fantasian pyörteissä. Ihanaa, että kumpikin genre on nyt niin suuressa huudossa, että nannaa saa Suomestakin, kirjastoistakin monipuolisesti.
Suunnitelmissa on myös pitää jalkoja maassa parin graduun liittyvän kirjan avulla. Mutta ehtiihän niitä elokuun puolivälin jälkeenkin katsoa.
Laura at 12:16 PM | Sano jotain (4) | TrackBack
toukokuu 05, 2005
Tuntematon kirjoitustyöläinen
Töitä, töitä. Onneksi sataa, niin mieli on sopivan musta jo valmiiksi.
Lievää huvitusta tuottaa se yhteensattuma, että Word Kaks'tuhanteni oikeinkirjoituksen tarkistus on villiintynyt. Sellaiset aivan tavalliset sanat kuin tunnistautuminen, portaali, sivusto, PIN-koodi ja sitouttaminen ovat tuiki tuntemattomia Wordin oikeudentajulle.
Käsillä olevan kirjallisen työn aiheesta johtuen tekstissä on aika paljon pirteää punaista viivaa. Jos siristän silmiä, voin vaikka kuvitella, että ne ovat hauskasta vapusta jääneitä serpentiininjämiä...
No niin. Alkaa mennä melkoisen säälittäväksi tämä. Enää kaksi pientä lukua kirjoitettava tälle päivälle. Ryhdistäydy.
toukokuu 03, 2005
Laisto
Aargh. Äiskienpäivänkortti pitäisi ehdottomasti postittaa huomenna ennen viittä, että se ehtisi varmasti perille.
Minusta tuntuu, että minä en mene tämän kevään riepomalla kärsivällisyydelläni kuuntelemaan koko sukua kerralla, vaikka mumma pistäisikin pahakseen. Äiti kyllä ymmärtää, ettei se yksi päivä ole sen kummempi kuin muutkaan.
Eivät ne niin kamalia ole, mutta aina ei vaan jaksa.
Junassakin on vähemmän ruuhkaa parin viikon päästä.
toukokuu 02, 2005
Arvoitus
Internet-lukutaitokoulun ensimmäinen arvoitus: löytyykö Mustaa Makiaa jo pian kaikista hyvin varustetuista elintarvikeliikkeistä?
Laura at 09:15 PM | Sano jotain (3) | TrackBack
toukokuu 01, 2005
Pää hellänä
Hengissä selvitty taas tänäkin vuonna; onko se positiivista, onko siitä mitään opittu, sen saa taas ensi vapun vietossa arvioida uudestaan. Uppopaistobileet olivat lähes legendaariset. Huojuvan tornin hävisin vain kerran, en voittanut ollenkaan.
Periaatteellinen vastenmielisyyteni Hellää kohtaan kyseenalaistettiin rankasti ja lopuksi löysin silkan mielipide-enemmistön painostuksesta itseni kyseisestä goottien ja häkeissä kiemurtelevien tyttöjen helvetistä. (Koska muut olivat aivan tajuttomassa soseessa, voidaan tapahtumien kulkua minun yksimielisellä päätökselläni hieman vääristää.)
No, tuloksena voin sentään perustella Hellä-vastenmielisyyttäni paljon laajemmin kuin yksipuolisen esitanssijavalikoiman perusteella. Siellä minua palveltiin yhtä tylysti, rahastettiin rankasti, puhuteltiin aiheetta, yritettiin kuurouttaa ja savustettiin aivan samalla tavalla kuin muissakin yökerhoissa, joihin en mielelläni mene. Hellän erikoisuuksia ovat upea sisustus, ihmiset, jotka pukeutuvat upeampiin vaatteisiin kuin mitä osaavat käyttää, seinälle piirretyt tissit joita joutuu epäonnistesta istumapaikkavalinnasta johtuen ehkä tuijottamaan koko illan sekä se, että kello kahden jälkeen baarista loppui ensin absintti, sitten salmari ja kermalikööri ja sitten kaverit joivat varmaan sen hirvittävän Jaloviinankin loppuun.
Ai niin, ja Dorkan tahmea lattia oli röyhkeästi kopioitu sekä naistenhuoneeseen että tanssilattialle.
Ei tätä kokemusta voi kai luokittaa. Ja tämä kirjoitus on tehty lähinnä varoitukseksi ystävilleni, jotka eivät eilen tienneet, mitä pahaa viekoittelivat ottaessaan minut mukaan.
Laura at 06:21 PM | Sano jotain (8) | TrackBack
