« maaliskuu 2005 | Etusivu | toukokuu 2005 »
huhtikuu 30, 2005
HYVÄÄ VAPPUA, LAPSET!
Vappuaaton ehdoton tunnelmankohottaja löytyi tänä vuonna MTV3:n lauantain perheleffan ohjelmapaikalta. "Tao Tao, pieni pandakarhu" -elokuvaa kuvaillaan "viehättäväksi piirroselokuvaksi bambuviidakossa syntyneestä pandakarhusta, josta tulee eläintarhan vetonaula." Ja todellisuudessa se on lajissaan masentavinta koskaan näkemääni kamaa.
Lähinnä voisin kuvitella Madin, Pahkasian tai muun mauttomuudesta taidetta tekevän tahon voivan suoltaa tällaista viehättävää lastenohjelmaa. Jutun juoni on lyhykäisyydessään siinä, että meidän kaikkien tuntema iloinen, huoleton ja söpö pikkupanda Tao Tao on isona vietykin eläintarhaan, jossa se riutuu hiljaa kaivaten vapauteen ja tulee lopulta niin höperöksi, että jää ohjelman lopuksi noin kymmenen neliömetrin häkkiinsä kaltereihin nojaten hallusinoimaan kadotetuista ystävistään ja kotilaaksostaan. Ei edes kuollut, vaikka juonessa oli sopiva elämä-filminauhana-silmien-ohitse -kohtaus, vaan jäi sinne kitumaan.
Ei tällaista voisi nykyään enää tehdä (pikkupanda-elokuva on vuodelta 1981, ei löydy IMDB:sta). Ja hyvä niin. Mieluummin olisin ollut tätäkin näkemättä.
Vai ottaisiko kohderyhmä, lapset, tämän rennommin? Minullehan Tao Tao on suorastaan pyhäinjäännös lapsuudesta.
Laura at 05:45 PM | Sano jotain (9) | TrackBack
huhtikuu 29, 2005
Ulkonäkö petti
Minulle oli yöllä kasvanut silmäpussit! Ilta oli toki rankka ja väkevän siman vaikutuksista palautuminen otti varmasti veronsa, mutta en ollut uskoa sitä vähää mitä turvonneiden luomien välistä näin.
Ikä ja karttuva tieto eivät kai tule yksin, mutta että yhdessä yössä?
Kurkkua oli niin vähän, etten ryhtynyt sitä silmille viipaloimaan vaan säästin leivälle. Olisikohan se siitä likööripullosta vastakkaisesta nurkasta kodin löytänyt rauhoitettu suolakurkunnysä ajanut saman asian?
huhtikuu 28, 2005
Oli niin tylsää
Terveisiä harjoitustyön ääreltä. Tämä sujuu tänään oikein oivallisesti, sillä simaan oli huljahtanut hieman liikaa hiivaa, ja ilta on ollut ns. nousujohteinen.
Aviisin jutun innoittamana aloin keppijumppaprojektinkin lisätäkseni hyvinvointiani. Jutun kaikki elementit täsmäävät minuun.
Kyllä äiti löisi käsiä yhteen tyytyväisyydestä, jos tietäisi, että sille Swifferin (tms.) pölyliinavarrelle on viimeinkin tullut käyttöä.
Laura at 07:54 PM | Sano jotain (1) | TrackBack
Sees
Täällä naksuu. Se ei ole ylirasittunut pääni, vaan taustalla lämpenevä kahvinkeitin. Kylläpä pitkään tämänkeväistä kahvilakkoani vastaan kampanjoineet tahot nyt riemastuvat! Suotakoon se niille, se on vilpitöntä iloa.
NYT istun kaikessa rauhassa pöydän ääreen kuuman kupposen kera ja selailen tyynenä tippaleipien ja munkkien ohjeita. Kevään stressaavimmat esiintymiset ovat todellakin ohi.
Laura at 04:29 PM | Sano jotain (1) | TrackBack
Kuukausista julmin ei lopu koskaan
Niin tänäänkö oli se päivä, jolloin piti kaikki paperit alas parvekkeelta heittämäni ja riemukkasti, vapaasti kiljaisemani? Just joo. Näin voisin ehkä tehdä, ellen eilen olisi saanut uusintaa vaativia tenttituloksia ja tehnyt päälle toista, myös luultavasti uusintaa vaativaa tenttiä. Ja ellen olisi illalla innostunut pistämään koko hypermedian harjoitustyötä alkutekijöinsä ja yrittämään nostattaa tuhkasta ja filminpätkistä jotain feeniks-lintua.
Hetkittäin ajattelin, että olisin kiitollinen, jos siitä tulisi edes kalkkuna.
Musertavaa oli, että aamulla minua odottivat odottamattomat ja ylenpalttiset kehut edeltä lähetetystä beta-versiosta. (Joka siis nyt on epämääräisessä tilassa.) Että hyvää työtä ja vaikka mitä. Musertavaa siis siksi, että nyt siitä tekeleestä täytyy yrittää sittenkin saada jotain henkevää aikaiseksi. Miksi minä olen näin tunnollinen ja kiltti, ja tyydyn vaalimaan ajatuksia luokattoman huonojen töiden palauttamisista ja/tai koko opiskelun kesken jättämisestä vain hiljaa mielessäni?
Yöllä muistin, ikään kuin stressiä ei jo olisi kylliksi ollut, että valpurikin on tulossa taas viikonloppuna. Täytyisi kai ottaa itseään niskasta kiinni ja täyttää se kansalaisvelvollisuutensa, joka sisältää hillumista, notkumista, nuokkumista, pelkoa ja inhoa.
Tämän vuoden juhlintaa tullee kuitenkin hillitsemään jääkaapissa pesivä päärynäliköörin loppu (noin 2 cl). Se on pitänyt puolensa kaikkia puhdistuksia vastaan siellä nyt melko kauan. Melko tasan vuoden itse asiassa.
Viime vapun vietto oli niin hurja, ettei jäännöslikööripullon näkemisen yhteydessä suuhun tulevaa äklöttävää makua parempaa reminderia olekaan.
Laura at 12:23 PM | Sano jotain (1) | TrackBack
huhtikuu 26, 2005
Pirtelö hyvästä ja pahasta
Olen yrittänyt viljellä mahdollisimman vähän testejä, mutta YLE:n syväluotaavan Syntitestin tulokset täytyy ehdottomasti julkistaa.
Päähyveitäni ovat oikeudenmukaisuus, viisaus ja suhteellisuudentaju. Paheita taas vihamielisyys, ahneus ja huumorintajuttomuus.
Erityisen mielenkiintoista luettavaa tästä itsetuntemustestistä tekee se, että suhteellisuudentaju ja huumorintajuttomuus sekä viisaus ja ahneus ovat toisiaan tasasuhtaistavia vastapareja. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että olen käsittämättömän tasapainoinen ja -paksu ihminen, vai että testi ei oikeastaan mittaa mitään?
(Henkilökohtaisesti arvioiden vaihtaisin kyllä kaikki syntini pois - tietämättömyys, hengen joutilaisuus ja välinpitämättömyys kuvaisivat mielestäni minua paljon paremmin. Hyveistä taas suhteellisuuden taju voisi mennä ja lojaalius tulla. Mutta testien jumalat ovat lahjomattomia.)
Juuri tämän takia en pahemmin viljele nettitestejä.
Hyveet:
- Oikeudenmukainen
sallii muille hyviä asioita. Hän ei halua muiden hyvää itselleen eikä sitä heiltä pois. Oikeudenmukainen on myös automaattisesti heikomman puolella: hän pyrkii siihen, että kaikilla olisi samat lähtökohdat tavoitella haluamaansa. Sen sijaan oikeudenmukainen ei vaadi kaikilta samaa eikä edellytä, että kaikille olisi annettava saman verran kaikkea.
- Suhteellisuuden taju
Suhteellisuudentajuinen ihminen osaa asettaa asiat omiin mittasuhteisiinsa: hän ei tee numeroa pikkuasioista ja ymmärtää, että joskus täytyy toimia tilanteen mukaan. Häntä ei hermostuta, vaikka asiat menisivät vallan kummalliseen suuntaan, vaan se saattaa huvittaa häntä suuresti. Hän muistaa myös mietteen: Se joka nauraa itselleen, siltä ei tule hupia puuttumaan!
- Viisas
ihminen osaa tehdä elämässään oikeita päätöksiä. Hän kuuntelee omia tarpeitaan ja toimii niiden mukaan, ei yleisesti hyväksytyn ja tavoitellun kaavan mukaisesti. Viisas ymmärtää olla syyllistymättä ahneuden syntiin, koska hän luottaa siihen, että hyviä asioita riittää hänen elämässään. Hän tavoittelee vain itsensä kannalta oikeasti tarpeellista ja saa sen, kun on sen aika.
Paheet:
- Ahneus
on kaupantekoa sellaisilla asioilla, jotka eivät sovellu kauppatavaraksi. Ahne ihminen tekee esimerkiksi liikaa töitä, vaikka ruumis ja sielu huutaisivat lepoa. Ahne voi myös lykätä elämälleen tärkeitä päätöksiä kuten lasten tekoa tai puolison valintaa varmistaakseen, että "kaikki on sitten täydellistä". Ahneutta on myös se, että mikään ei riitä: aina pitäisi saada lisää liksaa/tuottoa/voittoja. On sanottu, että rikas ei ole se, jolla on rahaa, vaan se, joka ei enää kaipaa mitään.
- Vihamielisyys
on eri asia kuin vihastuminen. Vihastuminen tulee ja menee, mutta Vihamielisyys on vihaan mielistymistä, siitä juopumista siten, että siitä ei halua enää luopua. Vihamielinen haluaa tuhota, häiriköidä ja kostaa - joskus myös itselleen. Vihamielisyys on usein myös naamioitua pelkoa siitä, että minua ei rakasteta enkä ole minkään arvoinen.
- Huumorintajuton
ihminen elää abstraktioiden maailmassa. Vaikka abstraktiot ovat usein ankaria ja totisia, ne eivät ole tosia. Todellisuus on nimittäin aina konkreettinen. Huumorintajun puute on usein varma merkki todellisuuden- ja suhteellisuudentajun puutteesta.
Laura at 10:14 AM | Sano jotain (4) | TrackBack
huhtikuu 25, 2005
Vaihtoehtoinen toiminto
Lopettakaa nyt jo tuo tieteellisten anglismien nokkiminen ja menkää arvaamaan, mitä tapahtuu Mikon kuva-arvoituksessa, niin saamme ehkä jotain päivänä tietää, mitä siinä oikeasti tapahtuu.
huhtikuu 22, 2005
1001 turhaa tieteellistä anglismia
Observointi, fokusointi, preferointi, eksplikointi, implementointi. Kvalifikaatio, evaluaatio, konnotaatio. Formaali, banaali, stabiili, spesifi.
Kvantitatiivinen, kvalitatiivinen, autonominen.
Instrumentti, argumentti, konflikti.
Funktio.
Ja sitten se toinen ääripää: reittaus (vrt. engl. rating), Internetti.
Mental note: älä sorru tähän omassa gradussasi.
Laura at 08:04 PM | Sano jotain (8) | TrackBack
huhtikuu 20, 2005
Stoppi rahanmenolle!
Keksin tänään Stockmannin edustalla päivystäviä Unicefin katuvärvääjiä hyväksikäyttämällä patenttikonstin katuvärvääjien välttelyyn.
Tätä mainiota, ennakkoluulotonta menetelmää käyttämällä sinunkaan ei tarvitse mitenkään häpäistä itseäsi, loukata ketään eikä muuttaa mitenkään päivittäisiä tapojasi. Päin vastoin säästät aikaa, rahaa ja hermoja.
Kaiken tämän saat käsiisi tallettamalla vaatimattoman kahdenkymmen euron summan tililleni Blogoslavian kansallispankkiin! Tiedä, että tämä pieni kertasatsaus säästää sinulle pitkän pennin ja monta rahalla mittaamatontakin asiaa!
Hoidettuasi pankkiasiat voit painaa alla olevaa linkkiä...
1. Nosta olkapäät korviin.
2. Siristä silmät melkein kiinni. Muista, mitä et näe, siitä et välitä.
3. Ota silminnähden vaivaantunut ja hirvistynyt irve kasvoillesi. Ei mitään vihaista yrmistelyä: katuja kuukausien ajan kolunneet konkarivärvääjät ovat nurjiin naamoihin tottuneet. Inhontäyteinen tuskanirvistys sen sijaan saa heidät tolaltaan.
4. Kävele rennosti ja huolettomasti hämilleen menneen värvääjäparin välistä.
5. A vot! Jatka elämääsi!
Laura at 06:43 PM | Sano jotain (5) | TrackBack
huhtikuu 19, 2005
Asiakaspalvelija
Tunnistin eilisen Perhe on painajainen -elokuvan lentokenttävirkailijasta itseni:
Suu keskittyneessä, lahjomattomassa supussa, pää kuitenkin suopeasti kallellaan, katse tiukasti kiinnittyneenä näyttöön ja sormet näpyti-näpyti-näp tekemässä ihmetekoja näppäimistöllä. Suu puhuu jotain ääneen, että asiakas uskoisi, että näytöllä on tosiaan avoinna tietokanta eikä irkki.
Katsotaanpa, haluaisitte siis tällaista
tak-tak-takati-tak-tak-tak-taka-taka
ja tällaista. Jaahas, sitä kyllä löytyy
tak-tak-tak-tak-takataka-tak-tak
mutta enpä uskalla aivan vielä luvata mitään.
taketi-taketi-tak-ta-ta-tak-tak-tak-tak-ta
No, teillä kävi tuuri, tätä on meillä, mutta
tak-tak-tak-tak-tak-tak-tak-tak-tak-tak
teidän täytyy käydä toisessa toimipisteessämme.
taketi-taketi-tak-ta- Ponteva enterinpainallus.
Katse, josta on hävinnyt sen hurmioitunut lasittuneisuus, kääntyy hitaasti asiakkaaseen. Haluatko vielä kysyä jotain?
huhtikuu 15, 2005
Se on menoa
Ensimmäinen konkreettinen työ gradun teossa on suoritettu. Laitoin proffalle sähköpostiviestin, jossa mainittiin useaan kertaan tuo pelottava, myyttinen sana.
Välittömästi lähetysnappulan painamisen jälkeen kurkkuun nousi kauhu: haluan sen takaisin! Ei vielä, en ole valmis! Armoa sittenkin!
Vielä toissapäivänä en tiennyt, että tänään koittaisi tuo edellä mainittu historiallinen hetki. Tästä yllättävästä käänteestä saan kiittää aiheeltaan sopivasti sattunutta seminaarityötä, suurta, suurta suutani ja ihmistä, joka on pelottavan avoin ja positiivinen uusille ja kauhistuttaville asioille.
Siis minun kannaltani kauhistuttaville asioille. Kauhistuttaville, täytyykö vielä erikseen korostaa?
Minun annettiin kerran ymmärtää, että puhun erittäin paljon gradustani ottaen huomioon
1) ettei sitä ole vielä olemassa ja
2) että omasta mielestäni en todellakaan koskaan puhu siitä, koska sitä ei ole olemassa.
Laura at 02:22 PM | Sano jotain (4) | TrackBack
huhtikuu 06, 2005
<3
Yliopistomaailman ikuisuuskysymys: miten osallistua luennoille kahdeksan tunnin edestä, kun ne järjestetään viiden tunnin sisällä? Sekavilla aikatauluilla järjestetyt kurssit menevät päällekkäin, vaikka kuinka suunnittelisi.
Ihmekään, että nyt illalla jo vähän pyörrytää. Vekkari soi kesken parhaiden REM-unien ja asiakkaat tunkivat ovista ja ikkunoista työmaalle, vaikka pulju ei ole edes auki, kyselemään aivan yksinkertaisesti typeriä asioita. Söin pestoa, vaikken olisi saanut, ja pyörin mahakipuisena ja suorastaan harhaisena keltaisilla päivillä.
Olo alkaa normalisoitua hiljalleen, kun tässä syleilen valtavaa vaahtokarkkisäkkiäni. Mmmm ja <3
huhtikuu 04, 2005
Tuhlarityttö
Mitäs nössöilyä tämä nyt on? Heitin oikeat pyykinpesuainepullorintaman veteraanit menemään! Niitä oli kolme kappaletta ja osa niistä oli nähnyt muuttojakin, kuka tietää ellei joku jopa kaksi.
Ihan hyviä muovitörppöjä; varmasti niille olisi vielä löytynyt käyttöä vaikka ei nyt kahden vuoden harkinta-ajalla olekaan vielä löytynyt.
Seuraavaksi täällä varmaan aljetaan puuhata jotain kevätsiivousta tai jotain!
Laura at 08:44 PM | Sano jotain (1) | TrackBack
Minä poljen
Kiinnijäätymys ei ollut saanut puhtia pois kirotun polkupyörän takarenkaasta, vaikka sellaista jo ehdin toivoa, niin lytyssä se oli. Ilma siellä pysyy edelleen. Pakko oli siis ajaa.
Olisin halunnut hyvän tekosyyn dumpata liian pienen ja ajoergonomialtaan epämukavan pyöräni, jossa sarvien pehmusteet lerpattavat vaarallisesti ja rattaat falskaavat, ja hankkia uuden. Nyt tuolla on kai ajettava taas yksi kesä.
Jos ehtisin huhtikuun poliisihuutokauppaan, voisin ostaakin uuden hyvällä omallatunnolla, mutta kun en ehdi.
Muuten, uudelleenaltistuminen työpaikan satulatuolille kahden viikon käyttötauon jälkeen + pyöräilykauden aloitus = auts. Älkää tehkö perässä.
huhtikuu 03, 2005
Töitä ei jätetä
Kun on haalinut itselleen aivan liikaa hommaa, ei kai voi syyttää kuin itseään.
Jossain vaiheessa on tosin noustava itsesäälin suosta ja tehtävä jotain.
Voidaan aloittaa vaikka suoriutumispaineista. Olen suorittanut noin viikon ajan tasonalennusharjoituksia. Tolkuttanut, että tärkeintä on, että suoriutuu, ei se, että suoriutuu hyvin. Kunhan suoriutuu. Saa ne kurssimerkinnät.
Ne tyypit, joiden kanssa teen ryhmätöitä, unohtavat huonon työhön osallistumisprosenttini aiheuttaman katkeruuden viimeistään siinä vaiheessa, kun heillä on lapsia ja velkaa eli suurempiakin murheen ja märehdinnän aiheita.
Esitelmienkään ei tarvitse olla hyviä. Kunhan esitän jotain. Kerran se häpeä vain tarvitsee kestää, kun joutuu osoittamaan julkisesti kaikille, ettei tajua yhtään mistään mitään. Etukäteen voin valmentaa itseäni: kuvittelen 100 kertaa mielessäni opiskelukavereiden myötähäpeän vääristämät ilmeet esitykseni aikana, eri versioina. Tositilanne ei sen jälkeen voi tuntua enää millään. Olen tosin harkinnut myös alkoholia.
Opponentitkaan eivät varmaan jaksa näin keväällä enää paneutua mihinkään kovin täysipainoisesti, varsinkaan, kun huomaavat jo ensi riveistä että käsissä on vallan puolijauhoista tekstiä. Kavereiden avulla olen tosin kaiken varalta jo tutustunut alustavasti inttämismetodiin ja kosto-opponoinnin käsitteeseen.
Tuima alkoholiannos edeltä käsin tai humalatilaa vastaava väsymys voisi kyllä auttaa suoriutumisessa – ei sikäli, että mistään tulisi mitään sen paremmin tokkurassa, mutta vähänsinnepäin olevat tulokset voisi olla helpompi kestää.
huhtikuu 02, 2005
Season guide
Sarjassa aiemmin tapahtunutta:
Toissa kaudella, taloa rakennettaessa, ikkunan yläpuolella kulkevan lämpöputken suojakuoren reunaan lisäty verhotankoa katseilta suojaava lista asennettiin asuntoon standardikokoisena. Sellaisena, joka on tarkoitettu ikkunaan, jonka yläpuolella ei ole ylimääräisiä rakenteita. Tuloksena ikkunaa ei voinut avata, eikä siten myöskään täydellisesti pestä. Asunnon ikkunanpesuvastaava Laura jatkoi välinpitämättömänä edellisten asukkaiden tilanteen rauhallisesti ottavaa linjaa ja totesi, että jos yhtä ikkunaa ei voi pestä, on turha pestä asunnon muitakaan ikkunoita. Kausi loppui laiskanpulskeissa merkeissä.
Viime kaudella talossa suoritettiin laajoja pikkuvikojen korjauksia, ja Laura päätti mainita listasta. Kuka tiesi, ehkä seuraava asukas tulisi olemaan sellainen siivoushullu, joka saisi mielensairauden, jos ei voi avata ja pestä yhtä vuokraamistaan ikkunoista.
Täten Laura pyysi korjaajia vaihtamaan listan, siitäkin huolimatta, että korjaajat totesivat vakavalla naamalla, että no ihan hyvinhän näistä ikkunoista vielä näkee läpi. Taisivat olla itse olleet asialla listojen asentamisvaiheessa.
Tällä kaudella Laura on kevään mittaan alkanut ymmärtää, että avattavista ikkunoista syntyy moraalinen velvoite pestä ikkunat, vaikka tietääkin, että ne vain likaantuvat saman tien. Joka kerta ikkunasta ulos katsoessaan hän muistaa asian ja murahtaa tympääntyneesti jonkin kuluneen manauksen.
Toisaalta viime viikolla parvekkeella säilytetyn kompostipussin nihkeä pohja on jättänyt parvekkeen lattiaan hassunkostean läiskän, joka ei kuivu kevätauringon intensiivisessä paahteessakaan. Parvekkeella on siis luultavasti kehittymässä jokin uusi elämänmuoto. Parvekkeelle ei kannata varmaan siis mennä. Elämänmuoto voi olla vihamielinen, jolloin alueelle tunkeutuminen voisi olla vaarallista, tai ainutlaatuinen ja harvinainen ja ovesta puhaltavat sisäilmavirrat ehkä tuhoaisivat sen.
Asunnon isoin ikkuna olisi kätevintä pestä parvekkeelta käsin. Tuttuun tapaan siis sarjassamme selvitään ikkunoiden pesusta siis tänäkin keväänä?
huhtikuu 01, 2005
Kummalliset jalat
Kaivoin tennarit tai jotkin niiden tapaiset naftaliinista, näin hiekoitussoran siivoamisen alkamisen kunniaksi.
Ja sen kunniaksi, että kevään ensimmäinen terassi on bongattu Tuomiokirkonkadun kävelykadunpätkällä.
Talvikengissä on kai jonkinlainen piiilokorko, tai ainakin pohja on hyvin jäykkä, sillä täysin tasapohjaisilla kulkimilla kävely ei yllättäen luonnistukaan. Ensinnäkin tuntuu kuin kenottaisin jotenkin taaksepäin, eikä jalka osu maahan sillä tavalla luontevasti niin millään. Kantapää jäykästi edellä: siinä selkäranka tärisee.
Jokohan olisi aika myös käydä katsomassa, irtoaako polkupyörän takarengas jo maasta? Se oli jäätynyt kiinni joulukuussa, kun sitä olisin suojaan pyörävarastoon siirtänyt; koska tielle oli kiilattu pari samalla tavalla maahan kiinni jäätynyttä polkumasiinaa, ajattelin, ettei sitä kukaan tänäkään vuonna varasta. Kun en ylettynytkään (taaskaan) laittamaan kiinni sitä vaijerilukkoa.
Oikeassa olin. Kyllä olisi joku ryökäle saanut sen kirotun, ruosteisen sanonkominkä viedä.
Laura at 03:35 PM | Sano jotain (1) | TrackBack
