« helmikuu 2005 | Etusivu | huhtikuu 2005 »
maaliskuu 31, 2005
Loppu lähestyy
28.4., eli tasan neljän viikon kuluttua tästä päivästä kello 15.45 heitän ison kasan aanelossaastetta ilmaan, hihkaisen kuuluvasti ja painun kotiin lukemaan tai tekemään tietokoneella jotain, mitä oikeasti haluan tehdä.
Silloin nääs loppuu kiire tältä naiselta.
Toukokuussa on enää työt, pari luentopäiväkirjan palautusta ja pari mahdollista uusintatenttiä, jos ensimmäiset yrittämät eivät mene putkeen. Sellaiset menevät nauraen ja olan yli heittämällä tämän maalis-huhtikuun jälkeen. Vapaahetkinäni voin uneksia niistä kirjoista ja peleistä, joihin sitten uppoudun... mmm.
28 päivää. Tulisivatpa ne suoritetuiksi pelkällä kamman piikkien katkomisella.
maaliskuu 27, 2005
Kaffitratti
Pääsiäisen ajalla uudelleen haltuun otettuja alueita:
Autolla ajaminen. Jessus, mitä tappokoneita. Miten kukaan uskaltaa näillä ajaa. Pitkään lähes kokonaan ajamatta oleminen on tehnyt tehtävänsä. Autot ovat pelottavia kapineita. Kaikkein pelottavinta on istua ratissa sellaisessa laitteessa, jolla pystyy liiskaamaan ihmisiä, eläimiä ja liikennemerkkejä. Ja loiskuttamaan kuravettä äitien ja lastenvaunujen päälle. Disclaimer: mitään tästä ei vältämättä ole tapahtunut minulle. Samalla olen Tumpelon tapaan hyvin kiitollinen siitä, että selvisin ensimmäisestä ajokorttivuodesta tappamatta ketään, mukaan lukien itseni.
Toinen aluejälleenvaltaus olivat taas murresanat. Mumma onnistuu paitsi pakkojuottamaan kahvinjuonnin lopettaneelle henkilölle puoli litraa kyseistä ainetta (mikä valta kasvattajilla onkaan kasvatteihinsa ja miten pitkään!), myös ihastuttamaan joka kerta. Nopeasti hajuttomaksi ja mauttomaksi keskivertokaupunkilaiseksi assimiloituneena olen ehtinyt jo unohtaa sellaisenkin ihanan sanan kuin "soututuoli" (myös "soutulavitta").
Tässä ikävissäni ja ihastuksissani haikailen, että olisikohan Isoon sormuksen isäntään jo tullut jatkoa...?
Laura at 03:18 PM | Sano jotain (4) | TrackBack
maaliskuu 24, 2005
Vettä kengässä
Kevään ainoa hyvä puoli ovat kumisaappaat. Myönnän, että on ehkä hieman liioiteltua niitä käyttää, kun öisin on vielä pakkasta, mutta kun. Jostain on kunkin hupinsa saatava. Vaikka sitten sohjon potkinnasta, jään polkemisesta ja vesilammikoiden räiskyttelystä.
Ennen muinoin maalla ja hiekkateillä koulumatkat venyivät joskus ajallisesti moninkertaisiksi, kun virtaavalle vedelle sai kaivaa kengänkärjellä lurua ojaa kohti. Siinä sai sillä tavalla tehdä jotain rakentavaa ihka omilla jaloilla.
Talven ja kevään välimaastossa vesilaksossa iloittelevan pahin uhka ja painajainen on houkuttelevanmutaisen pinnan alla vaaniva sileä jäämassa. Ei paljon naurata, jos kuuppaa selälleen koirankakkaisiin valumavesiin talvitakissaan. Mutta vaarahan vain lisää nautintoa. Yhtäkään lammikkoa en jättäisi välistä.
Laura at 01:15 PM | Sano jotain (1) | TrackBack
maaliskuu 22, 2005
Hajunenätys
Pahaa aavistamatta tein apteekkituotehankinnan. A-vitamiini -nenätipat olikin tarkoitettu kuivan ilman tai ilmaston aiheuttaman nenän limakalvon kuivumisen estämisen lisäksi vielä limakalvon surkastumisen ja hajunenän hoitoon. Luulin, että olin vain jokatalviseen tapaan herkistymässä nenäverenvuodoille ja silkalle limakavokivulle. Nyt minulla onkin mahdollisesti yllä kuvatun kaltaisia, pelottavankuuloisia tiloja.
Millaisesta laiminlyönnistä voi johtua koko limakalvon surkastuminen? Entä mitä silleen, niinku edes tarkoittaa "hajunenä"? Itse asiassa epäilen, että minulle on vasta nyt vitamiinitippojen käytön myötä tulossa kyseinen hajuaistin, sillä elvytetyt limakalvot aistivat odöörejä huomattavasti entistä paremmin. Se on harmi, sillä suurin osa täällä asunnollakin leijuvista tuoksuista on pahoja. Ignorance was bliss.
Laura at 09:13 PM | Sano jotain (1) | TrackBack
maaliskuu 18, 2005
Hieman hullu, mutta pärjää vielä
Harkitsen neuleblogiosaston pystyyn pykäämistä. Vakoilin vähän muita neuleblogeja ja kentällä olisi ehdottomasti minun mentäväni aukko.
Eilen illalla yhtäkkiä iskenyt purkuinto on täysin ristiriidassa toisaalta jatkuvasti vallitsevan luomisvimman kanssa. Se vain tuli jostain. Olen räpeltänyt aivan ihanista langoista aivan hämmästyttävän huonon villapaidan: liian lyhyet ja kiristävät hihat, ahtaat olkapäät. Kainaloa on paikattu virkkaamalla mutta silti siellä on silmukan kokoisia reikiä. Sain idean ja ryhdyin purkamaan koko hoitoa.
Se vaan ei ollutkaan ihan niin helppoa. Olin pirkule sentään piilottanut aika hyvin ne olennaiset langanpäät. Nyt käsiini uhkaa päätyä kasa sieltä täältä purkautunutta lankasuttua. Erittäin kauniista langoista, se vielä varmistettakoon.
Suunnittelun ja työn nautinto pitäisi saada hyvistä langoista irti moneen kertaan. Tässä ehkä ilmenee hyvin minun neulomisharrastukseni tarkoitus: tärkeintä ei ole valmis työ vaan sen tekeminen. Kysymys ei siis missään nimessä ole siitä, että olisin esimerkiksi mummani tapaan pihi enkä raatsisi investoida uusiin lankoihin. Vai voivatko hankitut ominaisuudet sittenkin periytyä?
Suomalaisilla neuleblogeilla on kyllä hauskoja nimiä: Alkusilmukka, ainaoikein, langankierre ja sitä rataa. Mutta Purkutyömaa sieltä vielä puuttuisi.
Laura at 09:18 AM | Sano jotain (1) | TrackBack
maaliskuu 17, 2005
Unta pallossa
Panssarilaiva Potemkinin ja Cleaning Womenin yhteisesiintymisestä lähtien olen nähnyt aivan taivaallisen hyviä unia. Täsmälleen siitä illasta lähtien. Ehkäpä tämä tarkoittaa sitä, että tuosta mainiosta kokemuksesta tulisi kirjoittaa muillekin, kuten kaikki hyvät aikomukseni tietysti sanelevatkin. Vai rikkuuko taika silloin ja palaan tavalliseen unennäkemättömyyteen ja satunnaisiin painajaisiin?
Viime yön uni päihittää kyllä 6-0 jopa toissayönä tapahtuneen kaverini vanhempien kodin takapihalle rakennetussa uhanalaisten merieläinten reservaatissa järjestetyn uintinäytöksen: eilisiltana vääntämäni parin sivun esitelmä oli jossain laitoksen uumenissa arvosteltukin graduna, ja sain siitä ihan hyvän arvosanankin. Siitä unesta ei olisi tarvinnut herätä.
Ehkä mieli yrittää öisin purkaa kiireen ja ahdistuksen aiheuttamaa painetta. Oikein hyvä ja ajattelevainen huoltopalvelu kyllä, minne saan lähettää kiitokset?
maaliskuu 14, 2005
muna kuvassa morjens
...kyllä siis meilläkin osataan!
Laura at 08:59 PM | Sano jotain (3) | TrackBack
Extra-terrestial
On sellainen päivä, jonka aamuna ei aivan saa todellisuudesta kiinni ja harkitsee kaiken uhallakin kahvin käytön uudelleen aloittamista.
Taakse jäänyt viikonloppu vaikuttaa tästä pisteestä katsottuna niin pitkältä, että tuskin muistan perjantai-iltapäivän tapahtumia.
Tukka on huonosti papiljottikokeilujen jäljiltä - vilpittömästi en suosittele kenellekään - jonka tuloksiin mikään litistysmenetelmä ei tehoa.
Ruokalassa saan oman vesilasini päälleni ja kiroan oikein tyydyttävästi, äkäisesti ja kuuluvasti. Olen hetken aivan hereillä. Valitettavasti kokonaisvaltainen villa-asu hylkii vettä ja voin taas jatkaa silmät auki nukkumista.
Töissä irtautumiskokemus todellisuudesta jatkuu. On uskomattoman noloa, kun "kiitos" ja "ole hyvä" menevät sekaisin. Niitä kun joutuu kuitenkin käyttämään jatkuvasti. Toisaalta millään ei ole mitään väliä. Olen tavallaan edelleen kotona ja unessa.
Kevätahdistuksen kourissa ei yhtään auta muisto siitä, että vuosi vuoden jälkeen sen tietää etukäteen tulevan.
Laura at 01:07 PM | Sano jotain (6) | TrackBack
maaliskuu 10, 2005
Suututtaa ja pyörryttää
Jumatsuikka, tekisi mieleni sanoa, on tehnyt jo jonkin aikaa mieli sanoa, pari valikoitua sanaa ihmiselle, joka suunnittelee jätehuoneen ja pyykkituvan ovet sellaisiksi, että niitä on täysin mahdotonta avata yhdellä kädellä. Ensinnäkin kumpikin ovi on erittäin painava, toiseksi, ne ovat aina lukossa. Ja kummastakin ovesta kuljetaan 50-prosenttisesti molemmat kädet täynnä tavaraa. Grr.
Mutta kun omistaa poikaystävän, niin sen suloisille metkuille voi nauraa kuin pöjälle kissalle ikään. Tänään se pelästyi tietokonetta käynnistäessään omaa taustakuvaansa. Eikä ihme - kuva oli napattu suomen musiikillisen kuninkaan omasta taidegalleriasta.
(1: En tiedä, mihin lokeroon iso D pitäisi musiikillisesti laittaa,
2: Sivusto on jälleen malliesimerkki käyttöliittymästä, joka qsee ja pahasti, ja
3: Millainen mieli a) tekee ja b) vaalii esimerkiksi tällaisia kohteita? Tiedän, tiedän, makukysymyksistä ei voi kiistellä, mutta...)
Laura at 09:09 PM | Sano jotain (4) | TrackBack
maaliskuu 03, 2005
Mikä päivä tänään on?
Hirveä kiire ja stressi viikko. maanantaina pilkin kahdellakin luennolla. Se on viimeinen muistikuvani viikonpäivistä. seminaaritehtävä tekemäti ei hyvä. Viime yönäkin näin unta munauksista töistä ja että joku oli siivonnut jääkaappimagneetit pois - ei hyvä sekään. Eilen en muistanut meikata aamulla onneksi sitä ei huomaa. Lähdin onneksi töistä ilman lapasia mikä oli hyvä koska jouduin palaamaan takaisin pukuhuoneeseen, ja näin, että lapasten lisäksi sinne olivat jääneet myös ulkokengät. Ihmettelin, miten tällainen ihminen on päästetty yliopistotason koulutukseen. nukuin päiväunet artikkeli vasten poskea ja herätessä luulin: nyt on aamu. Viikonloppu ei auta, ensi viikko samanlainen.
Laura at 10:14 PM | Sano jotain (2) | TrackBack
maaliskuu 01, 2005
Helppohoitoinen kampaus
Äiti soitti. Pikkuveljellä ei ole enää tukkaa.
Pikkuveli on armeijassa. Armeijassa ryömitään metsässä keuhkokuumeessa kaasunaamari päässä.
25 vuotta sitten nahkapäätä pidettiin kuulemma sotaväkikontekstissa mielenosoituksena. Tämän päivän kokemukset kertovat, että kun pipon kerran saa täyskaljuun päähän, se ei lähde helposti irti.
