« helmikuu 2004 | Etusivu | huhtikuu 2004 »
maaliskuu 31, 2004
Aah, löytyi!
Löysin vanhan Voiman (9/03) sohvan alta. Siinä oli juuri se artikkeli, jonka hukkaamista harmittelin: Kuinka Suomi-neito myytiin ulkomaille.
Artikkelin kiintoisin (ja masentavin) ydin on luettelo tuotemerkeistä, joiden omistajat ovat ulkomailla. Siis joiden tuotot hyödyttävät jotain ruotsalaista tai eurooppalaista tai muuta sikaniskaa kapitalistia suomalaisen veronmaksajan sijaan.
Boikottilistalle pitäisi laittaa: Hackman (eli myös Iittala ja Arabia), Tunturi-pyörät, Valtra, Sisu, Turun sinappi, Bona, Piltti, Fazer (sekä keksit että karkit), Leaf, Vaasan & Vaasan, Hartwall, Sinebrychoff, sokeri, Merita/Nordea, Sampo, TeliaSonera, Stora-Enso, Tammi, Instrumentarium, Upo, Strömberg, Nokian televisiot (ainakin), Scandic-hotellit, Spinefarm, Poko Rekords, äh, en jaksa enää luetella. Osa näistä on sentään melko helppoja vältettäviä.
Suomalaisia sentään ovat vielä Valio, Ingman, Lunden, HK-Ruokatalo, Raisio, Atria, Saarioinen, Panda, Olvi, Otava, SanomaWSOY, Lumene, Cumulus-hotellit, Fiskars, Luhta, Marimekko, Terhi, Finlayson, Aarikka ja Lundia.
Voi rähmä. Ihmekään, etten juo Olvin juomia enkä pidä Pandan makeisista: valveutunut elämä olisi liian helppoa. Nyt on vain purtava hammasta ja ajateltava isänmaata syödessään pahaa karkkia.
Laura at 04:02 PM
maaliskuu 30, 2004
Hiki pyöräilykypärässä
Pyöräilykausi alkoi viime viikolla. Talven aikana se tavallinen "hullut pyöräilijät" -asenne alkoikin jo nostaa päätään.
Nyt on palattu "hullut jalankulkijat" -asenteeseen. Vähintään kerran päivässä tekisi mieleni kartuttaa gallupia aiheesta Kävelisitkö noin välinpitämättömästi auton alle?
Autojen kanssa on ehtinyt olla harvinaisen vähän selkkauksia. Pyöräilijöiden lisääntyminen lienee ratin takana istujalle samanlainen ilmiö kuin ensiliukkaat: joka vuosi aluksi uuteen vaaratekijään suhtautuu ylivarovaisesti, vähitellen tottumus turruttaa ja sitten jo kaasutellaankin ohi sivupeilit sarvia hipoen.
No, liioittelen taas. Kyllä autoilijat varovat melko hyvin autokaistalla suhaavia pyöräilijöitä (ei se silti tee autojen seassa pujottelua mukavaksi).
Mutta suojateiden ylittäminen ei helpotu: vaikka kuinka tavaisin risteysten väistämissääntöjä - oli ne sitten esitetty kuvin tai rautalangalla - en ikinä oikein tiedä, kummalla on etuajo-oikeus.
Muutenkaan pyörän satulassa ei tehdä samanlaisia itsetuhoisia kamikaze-syöksyjä lailliselle tienylityspaikalle kuin kävellen. Hankalampi heittäytyä sivuun. Vanhat ystävät hiekoitussoran pöly ja pakokaasu tukkivat hengitystiet. Hampaissa narskuu. Limakalvot ovat yhtä kipua. Viime viikon epäymmärryspätkästä unohtui se ehdottoman vakava seikka, että puo hiertyy vereslihalle.
Hyvät uutiset ovat, että ruoste tosiaan karisee ketjuista, kun vain polkee.
Laura at 09:50 PM
maaliskuu 26, 2004
Kappaleet
Blogeissa on jonkinlainen ahdistusbiisilistavillitys valloillaan. Äh. Juuri tällaiset (muiden) vakavoitumiset olen aina pyrkinyt vesittämään jollain tahattoman kaltaisella lipsahduksella aiheesta.
En vielä blogannut silloin, kun tämä leikki oli käynnissä: Vastaa annettuihin kysymyksiin jonkin yhden artistin kappaleennimillä. En muista, pitikö artisti paljastaa, mutta YUP:tähän tämä on. Testituloksethan eivät voi ikinä kiinnostaa ketään, mutta minkäs teette: olette töissä perjantai-iltapäivällä ja Lorem on ainoa, joka on päivittänyt.
1. Are you male or female
- En ole mukava mies
2. Describe yourself
- Minä olen myyrä, Kuonamagneetti
3. How do some people feel about you?
- Luotettava lähde, Pää puhuu
4. How do you feel about yourself
- Beelsebub ei nuku koskaan, Tuuliajolla
5. Describe your boy/girlfriend -
Mitä minä todella sanoin, Kaikki hyvä ei ole terveellistä
6. Where would you rather be?
- Ihana elämä, Mikään ei voi mennä vikaan
7. Describe what you want to be
- Erinomaisia ihmislapsia
8. Describe how you live
- Rasvainen tiistai, Me viihdytämme teitä
9. Describe how you love
- Saatana meni korvasta sisään, Suuri peto
10. Share a few words of wisdom - Huuda harkiten, Älä astu kauppiaan päälle
Laura at 02:03 PM
maaliskuu 25, 2004
Mua ei ymmärretä
Työkaverit eivät ole vielä tulleet pyörällä töihin, mutta minä olen. Lesta ja joppari olivat hyvässä kunnossa talven ulkona seisoskelusta huolimatta. Töissä vielä muuton takia paasataan ylä- tai alakerrassa, varmaan huonekaluja kokoilevat. Kahvitauko oli kurja, sillä maito oli kaikki. Kotiin lähtiessä kadutti, ettei tullut pumppu joukkoon, sillä renkaat eivät olleet kestäneet säitä yhtä hyvin kuin polkumasiinan muut osat.
Laura at 04:09 PM
maaliskuu 23, 2004
Kevät tulee, koska
- lämmitys on lopetettu. Hyytävää!
- taloyhtiöt ovat niin päättäneet. Yllätysjäätiköitä ei enää muodostu, koska hiekoitussora poistetaan jalkakäytäviltä ja pihoista. Eräskin talonmiespikkarainen käytti tähän toimeen lehtipuhallinta. Ja asukkaat kiittävät!
- talvikengät ovat menneet rikki ja hiertävät jalat kulkukelvottomiksi. Koska on aivan sama, ostaako 40:n euron laatua vai 100:n euron "laatua", kengät kestävät joka tapauksessa täsmälleen yhden talven, muistan toivottavasti ensi syksynä sijoittaa niihin halvempiin kehitysmaakenkiin.
- tarkastelin polkupyörää sillä silmällä. Hämmästyin vilpittömästi todetessani sen miellyttävän tosiasian, että polkupeli on vielä paikallaan, vaikka syksyllä ensilumen aina niin yllättäen tultua jätin sen pihaan täysin oman onnensa nojaan, näemmä muistamatta lukita sitä sen kummemmin kuin sillä takalukolla. Pintavikaiset kaupunkimaasturit eivät taida enää kelvata pahaisimmallekaan roistolle.
- ensimmäiset parvekelaatikot saapuivat viimeinkin erääseen valintalatoon. Aah! Ensi kesänä meidän parvekkeellamme saadaan palsamikukkia sielulle, ihastellaan ruiskaunokkeja ja keskustellaan tarhaneitojen kanssa. Paistatellaan päivää auringonvalon siivilöityessä vehmaan kasvuston läpi ja lepuutetaan mieltä altakastelujärjestelmän rauhoittavassa solinassa. Kahden parvekelaatikon voimin.
Laura at 04:19 PM
maaliskuu 22, 2004
Identiteettikriisissä
Jarin kaksi kirjoitusta luettuani tuntuu, että minun pitäisi tuntea epämääräistä syyllisyyttä siitä, etten ole jo lähes valmis k*tynyt pankkivirkailija (vai mitä ihmettä niistä kauppatieteilijöistä tulee?). Sillä talouden alalle ei ole motivaatiota, tekniikan alalle kykyjä, ihmisten hoitaminen kuulostaa kohdallani katastrofiin tuomitulta uralta ja muita järkeviä aloja ei taida sitten olla.
Kai maailmassa on jokin raja insinörttien tarpeellekin? Kai bisnespukujohtajatkin kuuntelevat joskus jonkun etnomusikologikoulutuksen saaneen hengentuotteita? Kai heillekin on joskus hyötyä humanistien työstä? Lukekaa vaikka Tuubasta.
Lupaisin yrittää alkaa harjoitella kyynisyyttä edes kerran viikossa ja vastustaa pehmeitä arvoja ja valinnan vapautta, laskelmoida vähän oman elämäni ja verotaakan mukaan (kannattaisikohan muuttaa jo Monacoon?) Pelkään vain, että ehkä horjumaton terveyteni pettää, täydelliseltä näyttävä tulevaisuuden urani pettää ja jättää minut työttömyys- ja lainakuoppaan, tai hitto vieköön, saan vaikka lapsen, joka tahtoo opiskella. Esimerkiksi taideaineita.
Tai jos sama sattuisi sinulle? Rawls'han sen sanoi (mieleenpainuva äijä): yhteiskunta pitäisi suunnitella sellaiseksi, että suunnittelija itse viitsisi olla huono-osaisimman kengissä. Muistakaa vastustaa pahuutta!
Laura at 05:32 PM
maaliskuu 18, 2004
Terveisiä mielenosoituksesta
Päivän paras asia on, että nyt se on tehty. Mielipide on ilmaistu.Muuta hyötyä mielenosoituksesta ei ilmeisesti ollut, koska uutisten mukaan opetusministeri aikoo pysyä kannassaan "kaikesta huolimatta".
Haatainen oli ulkomailla, pääministerikin pysytteli sisällä. Kansanedustajat puhuivat: toiset tyhjää kierrellen termejä ja toiset muuten vain hölmöjä. Kovasti huusimme ja kuljimme kulkueena banderolleja heilutellen. Sitä ei uskoisi ainakaan Kympin uutisten kuvien perusteella. Niissä näkyi vain Senaatintorilla haahuilevia valkohattuisia tyyppejä.
MTV sentään antoi aiheelle tilaa: YLE oli kuulemma tiputtanut mielenosoituksen viimeiseksi aiheeksi kaikkien mahdollisten ulkomaanuutisten jälkeen.
Ihan varma en ole kannastani Seitsemän uutisissa näytetystä köyhät kyykkyyn -osiosta. Olisi miekkarista mielestäni asiallisempiakin otoksia saanut. Annoimme kertoa itsellemme, että poliiseja oli pyydetty auttamaan järjestyksenpidossa Keravalta asti (tästä lauseesta ei siis ole mahdollista lukea, että todella olisimme ajautuneet yrittämään kaataa poliisiautoa keulan kautta).
Jotenkin koko mielenilmauksen tunnelma oli hassu. Tuntui, että emme oikein osanneet ottaa itsejämme vakavasti. Heilumassa siinä kuin mitkäkin 70-luku-intellektuelliradikaalit. Olihan tämä suurin julkinen mielenilmaus sitten tuon tietyn kymmenluvun. Tamy oli varannut aikatauluun runsaasti ilmaa, ja tauoilla istuimme kalliissa kahviloissa ja ruokabaareissa natustaen pikkusormi pystyssä cappucinoja tai nuudeliannoksia työssä tai lainalla ansaitsemillamme rahoilla. Taitaa mielenosoituskulttuuri todellakin olla menneen talven kauroja.
Ei tästä nyt huonokaan maku jäänyt. Tulipa sanottua, mitä mielessä oli.
Mieleen jääneitä banderollilauseita:
"Rahat loppuu, oletko valmis?"
"Viidssä vuodesa maistriksi"
"Sivistys = 160 ov?"
"Äiti, lähetä rahaa"
Tietääkseni ensimmäiset kuvatkin ovat jo netissä, katsokaa itse lisää.
Lisäys: Yhdessä kuvassa näkyy puolet vieressäni seisseen kaverini päästä. Sillä on mun tekemät letit, olen siis melkein kuuluisa. Tämä on sittenkin paras banderolli.
Laura at 10:45 PM
maaliskuu 16, 2004
Stephen King: Wolves of the Calla
"Roland listened to it all, nodding occasionally. He said almost nothing. And when Overholser was finally finished, Calla Bryn Sturgis's big farmer simply looded with a kind of fixed fascination at the gunman who stood before him. Mostly at those faded blue eyes.
'Are ye what ye say?' he asked finally. 'Tell me true, sai.'
'I'm Roland of Gilead', the gunslinger said. 'From the line of Eld?' Ye do say it?'
'By watch and warrant', Roland said.
'But Gilead...' Overholser paused. 'Gilead is long gone.'
''I', Roland said, 'am not.'"
Laura at 06:16 PM
maaliskuu 14, 2004
Mistä on hyvät viikonloput tehty?
Pitkistä aamuista, lukemisesta sängyssä, pienistä töistä: tiskaamisesta (puhdasta taas), multien vaihdosta (tulipa sekin tehtyä); laskuvarjohyppääjistä taivaalla, perjantai-illan pikku-huppelista, elokuvista, hyvästä ruuasta ja paljosta makeasta: vohveleista, jäätelöstä, salmiakista; naapurin pasuunaharjoituksista, huonosta säästä (eipä ole mitään tekosyytä mennä ulos), koko sunnuntaista sisällä vietettynä, pääosin suljetusta tietokoneesta.
Laura at 05:58 PM
maaliskuu 10, 2004
Tekijänoikeusrikkomusilmoitus
Tämä on nyt sitä jatkuvuutta blogimerkinnöissä.
1) ilmoituksen tekijän nimi ja yhteystiedot;
...Vielä ihan helppoa...
2) yksilöityinä se aineisto, jonka saannin estämistä vaaditaan, sekä selvitys aineiston sijainnista;
Yksilöitynä...
3) ilmoituksen tekijän vakuutus siitä, että se aineisto, jota vaatimus koskee, on hänen vilpittömän käsityksensä mukaan lainvastaisesti saatavilla viestintäverkossa;
No voi juutas. Se on siellä! Vilpillisesti! Eikö se riitä?
4) tieto siitä, että ilmoituksen tekijä on tuloksetta esittänyt vaatimuksensa sisällön tuottajalle tai että sisällön tuottajaa ei ole voitu tunnistaa;
Joo, tämä on hoidossa: laitoinkin niin myrkyllistä palautetta, ettei vastaanottaja ole voinut vihertymättä niellä. Reagoimaan ei tosin koskaan vaivautunut. Vaan sopiikohan tilitystä laittaa liitteeksi, todisteeksi tuloksettomasta kommunikoinnista?
Ainakin henkilöllisyys on selvä. Se on laitettu plagiaattikouluaineeseen joka sivulle näkyviin.
5) ilmoituksen tekijän vakuutus siitä, että hän on tekijänoikeuden tai lähioikeuden haltija taikka oikeutettu toimimaan oikeudenhaltijan puolesta;
6) ilmoituksen tekijän allekirjoitus.
Ei, en ole pahanilkinen. Näytän vain, ettei mitä tahansa voi tehdä, ja pelastan vielä varmaan maailmankin siinä sivussa. Ajattelin tehdä kotisivulleni varastoidut kirjoitukset plagioimattomiksi: ainakaan niitä ei enää lukematta leikata-ja-liimata. Väliin jotain asiaankuulumatonta tekstiä, jonka sentään joutuu poistamaan vaivannäkönä.
Tekstien poistaminen kokonaan saatavilta kävi myös mielessä, mutta kirjoituksiani käy kuitenkin lukemassa paljon ihmisiä, ja joku on maininnut käyttäneensä niitä jopa ihan hyväksyttävällä tavalla.
Pikkuveli kertoi eräistäkin lukiopojista, jotka tulostivat kirjoitelmansa suoraan netistä. Eivätpä vain ymmärtäneet tehdä mitään sivujenalareunaan tulostuvalle osoitteelle, kjäh.
Eikö kouluissa opeteta mitään plagioinnista tai edes oikeaoppisesta lainaamisesta ennen kuin sysätään koululaiset Netin äärelle ja kirjoitelmien pariin? Älkää minua katsoko, en minä vaan muista.
Laura at 08:40 PM
maaliskuu 09, 2004
Usko puuttuu
Inhottavia yhteydenottoja tänään: ensinnäkin pankista soitettiin pelottava puhelu - "haluaisitkos tulla keskustelemaan pankkiasioistasi" - joka taisi olla kuitenkin vain osa jotain kampanjaa.
Että pankistakin häiriköidään. Mihin ruutuun olen unohtanut laittaa rastin; en halua soittoja, ellei jotain oikeasti hälyttävää tapahdu. Kuten vaikka yllättävä, nimetön rahalahjoitus. Niin suuri, ettei rahamäärä mahdu pankin holviin, ja tarvitaan suostumukseni pääoman sijoittamiseksi Pirkkahalliin.
Toinen tuli potentiaalisesta työpaikasta, joka siis lähestyi ystävällis-neutraalilla "sori-nyt-vaan" -viestillä. Oh well. Vuosi sitten tähän aikaan kuuntelin tyrmistyneenä bussissa kahden tytön keskustelua kesäsuunnitelmista: toinen aikoi vain olla. Minun on aamuisin tätä nykyä niin vaikea saada itseään ylös ja mieli niin jumissa, että ajatus työttömyyskesästä kuulostaa ihanalta. Vähän jotain tenttejä opintotuen pitimiksi siinä: luen kirjoja puistossa.
Just joo, minun itsekurillani.
Jos antaisi asioiden vain olla ja mennä miten tykkäävät.
Laura at 04:51 PM
maaliskuu 08, 2004
Tulevaisuususkosta
Kolme suoraa tuntia sähköpostin äärellä! Pelkkiä järjestöasioita, ei taaskaan mitään kansantaloudellisesti tuottavaa tehty koko iltana! Uskomatonta, oikeasti. Saankohan koskaan tämänkertaisia viikkotehtäviä tehtyä?
Tulevaisuuteen luottaen otin kuitenkin itselleni iki-osoitteen. Jos onnistun karistamaan järjestöhommat ja teen ahkerasti kotiläksyni, saatan saada raavittua tutkinnon kasaan vielä jonain päivänä, ja vakiosoitteeni yliopistolla otetaan pois käytöstä.
Ellen valmistu, ainakin minut potkitaan pois palvelinta kuormittamasta ja mitä kaikkea. Joten ystävät rakkaat: enää muutamia vuosia opetella käyttämään uutta osoitettani ennen kuin vanha raukeaa.
Laura at 09:39 PM
maaliskuu 07, 2004
De rebus
Nyt tarvittaisiin edes yksi hyvä syy lukea lisää latinaa. Aloitin viime syksynä kyseisen kielen opinnot pärjätäkseni nykyisellä keskiajan paleografian kurssilla.
Paleografia on mielenkiintoista, latinan kielioppi ei, ensin mainittu ei suju kitkattomasti, jos taidot jälkimmäisessä ovat muutaman kuukauden alkeiskurssin luokkaa.
Tai merkittävästi huonommat. < huoh >
Erittäin pelottavalla tavalla on alkanut tehdä mieli lukea lisää. Pelottaa, koska latinan opiskelu on työlästä (luulen, että minulla onkin vain harmaa aavistus, kuinka työlästä) ja koska en tule tekemään latinantaidolla koskaan yhtään mitään, koska olen alkanut epäillä, teenkö keskiajan paleografian taidoillakaan koskaan mitään.
Ei sillä, että koskaan varmaan saavuttaisinkaan siinä hyviä taitoja. < huoh >
Pitäisi ilmeisesti alkaa hiljakseen miettiä vähän opintovalintojen järkevyyttäkin. Muodostaisivat sitten edes loput opinnot jonkinlaisen kokonaisuuden; menneet opinnot ovatkin jopa pääaineen kohdalla semmoinen sillisalaatti, että olisin kaivannut kipästi tuleville uusille opiskelijoille luvattua henkilökohtaista opintoneuvontaa yliopistoon sisään kävellessäni. < huoh >
Pakko yrittää ajatella positiivisesti. Jos joku opintoneuvoja olisi päässyt kahlitsemaan ihanan luontaisen luovuuteni, jäisi maailma kokonaan vaille keskiajantekstien tulkintataitoista perinteen asiantuntijaa! < voih >
Laura at 10:05 PM
maaliskuu 05, 2004
En muutu - jatkun samana
Eräässä suositussa blogissa on tehty pitkittäistutkimusta toisten blogien aihepiirin muuttumisesta aika-akselilla sinkkuus-parisuhde. (Älkää välittäkö pseudotieteellisestä höpinästäni tänä iltana, kuvittelen olevani jotain kun sählään tilastojen ja taulukoiden kanssa.)
Rakkaat lukijat (ilmaus, jota minun ei pitänyt koskaan käyttää), onneksi minä olen muuttumaton. Olen ollut tällainen alusta pitäen. Perjantai-ilta. Istun yksin iltaa kotona - tietokoneen ääressä. Vien pulloja kauppaan. Palautusrahoilla ostan talouspaperia. Odottelen siippaa kotiin. Tuijotan ovea ja inisen.
Katson nauhoitettua elokuvaa.
Pesen pyykkiä.
Laura at 09:14 PM
maaliskuu 03, 2004
Lämpimiksi
Miksi minulla ei ole ylimääräisiä menoja juuri tänään? Lämpö on katkaistu jonkin korjaustyön takia aamuneljältä, ja vaikutukset alkavat tuntua. Vielä ei sentään sormikkaat kädessä kirjoiteta.
Huoltomiehet ovat tulossa vaihtamaan jotain suodattimia joskus tällä viikolla. Niitäkin joutuu hermoilemaan. Miten joku haluaa välttämättä olla kotona huoltomiesten aikana? Minä olen helpottunut, jos saan olla tieltä pois, vaikka meillä olisi siivottukin. Jos ei ole siivottu, sitä suuremmalla syyllä en haluaisi näyttää naamaani.
Yritimme nyt päätellä, missä nuo mystiset suodattimet voisivat olla, ja raivasimme reitin huoneuston halki.
Ottaisin kaikille kuvan työpisteestäni, jos minulla olisi se digitaalihömpötys. Tavallisen filmirullan täyttymistä odotellessa huuma menisi taatusti jo ohi. Voin kuvailla: pikkiriikkiselle pöydälle mahtuu kannettavan lisäksi yksi A4-kokoinen paperipino ja hiirimatto. Kirjoittelu on hoidettava kyynärpäät kyljissä, etteivät paperipinon päälle kulloinkin asetellut teekupit ja voileivät menettäisi tasapainoaan. Vanha toimistotuoli suorastaan houkuttelee huonoryhtiseen nörttäämiseen, sijoituspaikka, pimeä nurkka, hajamieliseen haaveiluun.
Laura at 08:10 AM
maaliskuu 01, 2004
Älä katso
Äh, piti kirjoittaa tänne jotain järkevääkin pelkän valittamisen sijaan, mutta taidankin kirjoittaa kesätyöhakemusta. Jos vaikkapa pääsisin kesäkuussa aloittamaan neljännessä työpaikassa kolmentoista kuukauden sisällä.
Sen huomasin ainakin, että kevättä on ilmassa. Vettä on bussikaistalla silleen just sopivasti autojenroiskutettavaksi ja aurinko killittää niin kovasti, ettei mitään
näe. Vuodenajoista inhoan oikeastaan vain tätä loskakevään aikaa, kun on mahdotonta pukeutua sopivasti. Ja viherkasvit nuokkuvat syyllistävinä, koska niille ei ole vieläkään vaihdettu multia. Valitusta vain taisi tulla sittenkin.
Laura at 10:47 PM
Semantiikka hukassa
Kultaisen Kuukkelin saajaehdokkaat on siis valittu. Tämä oli ilmainen mainos.
Mutta mitä ihmeen tunnustuksellista muka on esimerkiksi Benropessa ja Agripassa? Muita sarjalaisia en ole lukenut tarkemmin, mutta eivät nekään näyttäneet tunnustavan väriä, ideologiaa eivätkä uskonnollisuutta. Tunnustuksia niissä ehkä tehdään, mutta silloinhan ne olisivat tunnustusblogeja.
Laura at 07:36 PM
