« Rakas, tule takas | Etusivu | Sergeanne Golon: Angelika »

lokakuu 13, 2005

Kodikkaan ytimessä

Pesukoneen tultua taloon minulla on kaksitoista sähköä tai pattereita ahmivaa apparaattia taloudessani. Tähän lukuun ei edes lasketa vuokraan kuuluvia jääkaappia ja liettä. Toisaalta ei ole mikroa eikä sähköhammasharjaa.

Noiden kaikkien kapineiden kai jo voisi luulla riittävän luomaan kotimaista atmosfääriä materiaalikeskeisen sinkun sydämeen. Ja niinhän ne luovatkin. Työnteko takaa, että on varaa vaikka Gastronautin palveluihin, eikä kotoa täten tarvitse poistua ollenkaan. Ihan totta.

No, todellisuudessa poden kuitenkin kummastusta siitä, miksi pitää ylipäätään ylläpitää hyvällä paikalla asuntoa, jossa ei kuitenkaan vietä juurikaan aikaa muuten kuin vaihtaen vaatteet ja repun sisällön. (Yleensä myös nukkuen.) Tästä syystä siivo on tuttuun tapaan kuin helvetin esikartanossa (terveisiä sille ex-kämppikselle, joka jo vuosia sitten kerran epäsiistien tapojeni takia luuli, että minut on väkivaltaisesti siepattu). (Terveisiä myös äidille, joka vuosia ja vuosia yritti opettaa jotain asuintilojen siisteydestä; meilläkin olisi tarvittu sinappinaapurileikkejä.)

Kotihenkeä tuovat myös lähestyvien tupaantulijaisten paineessa viimein seinille hakatut taulut. Asettuneeksi tunnen itseni myös siitä syystä, että TV-lupatarkastaja oli vihdoin vieraillut oven takana. Poissaollessani tietenkin - mikä onni, että vietän paljon aikaa muualla. Jääköön miettimään, kuuluuko 12:een energiansyöjääni vastaanotin.

Laura 13.10.05 09:53 | TrackBack