« Kirjastossa näkösuojassa | Etusivu | Etiikkatapauspankki »
syyskuu 16, 2005
Ruokavalio täyttyi
Tätä aihetta on jo joku muukin jossain joskus tonkinut omalla pikku hiekkalapiollaan, mutta minäkin vielä, kun on se niin ihmeellistä: miksi ihminen vanhetessaan alkaa tykätä kaikesta pahanmakuisesta? Siis tavallanhan pahanmakuinen muuttuu hyvänmakuiseksi, vaikka on edelleen ihan samanmakuista... tiedättehän?
En olisi aikoinaan koskenut pitkällä kirveelläkään homejuustoihin, kaalikääryleisiin, sieniin, viiniin - oluttakaan en olisi juonut vapaaehtoisesti - valkosipuliin, höyrytettyihin vihanneksiin, kalaan (etenkään sashimiin). Tällä viikolla söin jopa vanhaa inhokkiani, silakkapihvejä, ja muuten oli hyvää paitsi että ruodot yököttivät edelleen.
Mikä ihme muuttui?
Toinen ällistyttävä seikka on se, että vanhemmiten sitä ostaa ja syö vapaaehtoisesti muutenkin kaikenlaista pahaa. Pakastehyllyn äärellä seisoskelin ja unelmoin leipovani. Siis "leipovani"; ottaisiko sitten noita kasvis-juustopasteijoita joista tiedän pitäväni vai noita lohipasteijoita, joita tiedän luultavasti inhoavani, mutta jotka olisivat kovin Terveellisiä, koska kerran viikossa ainakin pitäisi kasvissyöjänkin syödä Kalaa. Otin siis ja leivoin ja söin sitä kalaversiota, koska sen pitäisi olla niin pirun hyvästä minulle ja söin hampaat irvessä. Miksi, miksi?
Sanokaa te, jotka olette olleet tässä tutkimattomassa maastossa eli aikuisuudessa ennenkin.
Laura 16.09.05 21:31 | TrackBackMinä olen menossa toiseen äärisuuntaan. En syö mitään, mikä on pahaa, koska kukaan ei enää pysty pakottamaan. Syöminen on tarpeeksi tylsää puuhaa ilman että sitä pitäisi tehdä hampaat irvessä.
Kirjoitti Hanne 16.09.05 22:24
Sitähän kutsutaan maun tai makuaistin kehittymiseksi. Tai vanhuudenhöperyydeksi, sekoamiseksi - en minä tiedä.
Itse en ole ollut koskaan erityisen nirso, mutta vasta suhteellisen myöhään aikuisiällä avautuivat ainakin sinihomejuuston ja oliivien salat.
Kirjoitti Herkku / Herberbe 17.09.05 09:01
Makuaisti tosiaan kehittyy. Nykyään sitä huomaa hienompia vivahteita ravinnossaan, kuin ennen. Sitä paitsi kun on elänyt elämästään joitakin kuukausia riisillä ja kaurapuurolla, niin sitä alkaa kummasti arvostaa koostumusta ja makua, sen kummemmin niitä arvottamatta. Tosin kaikista mieluummin hankkisin/kehitäisin kokovartalosukan, joka valmistaa auringonvalosta, maaperästä ja kosteudesta kaikki tarvitsemani vitamiinit, mineraalit, hivenaineet ja aminohapot, niin ettei minun tarvitsisi koskaan syödä.
Aikuisuuteen en kuitenkaan syömistottumuksia liittäisi, ainoastaan siihen, että kokemusta moisesta on jo enemmän. Minä en koskaan kasva aikuiseksi! Aikuiset ovat tylsiä ja ilkeitä.
Kirjoitti Tapsu 17.09.05 09:47
