« Sijaistoimintoja | Etusivu | Kasviksista »

elokuu 21, 2005

A la Laura

Jok'ikinen ruokailuväline, kulho ja muu astia sekoittimena käytettyjä salaattiottimia myöten on likainen. Vanhimpaan tiskikerrostumaan on jo pinttynyt värikästä ruokasedimenttiä.

Äiti tuli kylään. Vieraita varten tietysti leivotaan. Paha kyllä äiti toi myös silmät päästä pullauttavan mahtavia mustikoita - suuria, kiinteitä, täydellisen pyöreitä - joiden johdosta oli heti ryhdyttävä tekemään lisää tiskiä, tiskiä, tiskiä.

Minulle leipomis- tai ruuanlaittotapahtuma on lyhyt, hektinen myrsky. Keittokirja avataan ja sieltä käydään järjestelmällisesti kaikki luetellut vaiheet läpi. Kun sitten viimeisessä lauseessa mainitaan, että ota esiin voi jota olet pitänyt pari tuntia etukäteen pehmenemässä, aletaan säätää. Säätämisen jälkeen on voita leipomuksen lisäksi katossa ja perunasurvimessakin. Jauhoja nyt on muuten vain kaikkialla ulko-ovelta kahvinkeittimeen. Tärkeää ei ole laatu tai lopputulos vaan se, että valmista tulee.

Kun valmis on tullut, siis pullat uunissa, korjataan tuhot jos jotain korjattavaa nyt on jäljellä.

Mikä on muuten naisen paras ystävä? Oma isi tietenkin. Isä alkoi kiristämällä polkupyörä A:n jarrut ja jatkoi siitä sujuvasti paikkaustarvikekaupan kautta pyörä B:n pariin - juuri sen paran, jonka takakumille omistajatarkaan ei ole suonut halaistua ajatusta rikkoutumisen jälkeen.

Laura 21.08.05 15:33 | TrackBack