« Aikuinen nainen | Etusivu | A la Laura »
elokuu 18, 2005
Sijaistoimintoja
Pitäisi, pitäisi, pitäisi. Pitäisi miettiä, miksi suihkun lattiakaivo ei vedä (ja tunkeutua sen syvyyksiin). Pitäisi miettiä, miksi ihmeessä en korjannut kesäopintotukihakemusta, kun nyt viime tiliotteen tulot olivat 41,50 (kiitti, iskä!) ja menot 1200 jotain, enjaksa-ajatella. Pitäisi puida solmuisia ihmissuhdeasioitaan, vaikka ne menevätkin miettimisestä vain enemmän kimuraan, mutta ihan vaan tavan vuoksi pitäisi. Pitäisi orientoitua graduun ja kestää vielä viimeinen harjoittelupäivä.
Pitäisi tuumia, että mitä yleensä tehdään, kun asunnon muovilattia tarttuu imurin suulakkeeseen ja repeää liitoksistaan.
Sen sijaan ruokatunnilla mietin masentuneena ruokalassa pinaattikeittoa kauhoessani, että miten hirveää on syödä kananmunaa. Sehän on syntymätön tipu. Alkio. Ja että miettivätkö muut tällaisia koskaan.
Ruokatunnin jälkeen taas luen Daddalien arkistoja. Kadehdin.
Laura 18.08.05 22:02 | TrackBackKyllä miettii. Minä ainakin mietin. Kukaan ei ole koskaan ottanut todesta minun huoltani kalanpoikasten puolesta. Minä en pysty niitä syömään. En pysty edes kallen mätitahnaan. Tai miten ne nyt siitä sen kummemmaksi muuttuisi, kun ne tuubiin survotaan.
Nyt en pysty enää kananmuniinkaan, olen aktiivisesti yrittänyt painaa pois mieltäni painamasta esille nostamasi seikan.
Kirjoitti mea 18.08.05 23:21
Kaikenlainen ajattelun kautta saavutettu tieto lisää tuskaa, ja ihminen osaa lisäksi vielä korottaa sen kolmanteentoista potenssiin.
Mutta älä vain harhaudu ajattelemaan ettäkö muilla olisi sen helpompaa. Päin vastoin, naureskele hiljaa hymy suupielissä nykien:
"Tuollakin vastaantulijalla on varmaan kaikki vielä paljon sekasortoisempaa kuin minulla."
Voi tuntua typerältä vihjeeltä ensi alkuun, mutta typerrys muuttuu tietynlaiseksi valaistumiseksi sen myötä että kun huomaa kaikkien samassa liemessä muhimisen oikeastikin helpottavan omaa oloa.
Sitten pitää enää päästä yli siitä itsesyytösten myrskystä joka seuraa siitä kun uskaltautuukin ajattelemaan muiden olevaisten ongelmissa olevan mitään omalta kannalta positiivista.
Tällaisena toisten ihmisten ongelmana voi pitää vaikka sitä, että Aleksanteri puklasi juuri tuossa selän takana sille olohuoneen punaiselle, ihanalle ruusumatolle. Juu, sille villamatolle juuri, eikä minkään lakanan läpi vaan suoraan matolle. Minä sitten rakastan sitä mattoa, pojan suhteen epäilen aina välillä.
Älkää naurako siellä!!
Kirjoitti Terjo 19.08.05 00:11
Vastaukset kaikkiin kysymyksiin:
kohta 1.
Asioilla on sisäsyntyinen pyrkimys kohti järjestystä, joten siitä huolimatta teetkö niille aktiivisesti jotain, ne muodostavat jonkinlainen kokonaisuuden, joka noudattaa toimivaa sisäistä logiikkaa. Se millä tavalla ne järjestyvät ilman tietoista panosta niiden järjestämiseen on mysteeri, mutta parhaalla tahdollakaan asioita ei koskaan pysty saattamaan täysin hallittuun ja pysyvään lopputulokseen, joka automaattisesti johtaa onnellisuuteen ja hyvään elämään. Elämänhallinta on suositeltavaa, kunhan muistaa että se on parhaimmillaankin vain kaunis ajatus eikä koskaan täysin todellisuutta.
kohta 2.
Silloin, kun muovimatto tarttuu imurin suulakkeeseen ja repeytyy, kipaistaan lähikauppaan, ostetaan pikaliimaa, paikataan vaurio, asetetaan paino siihen päälle, luovutaan imuroinnista, ostetaan aktiivinen angorakissa, jota sitten kerran parissa viikossa tuuletaan parvekkeella, jotta ystävämme tuuli vie kissaan välittyneet epäpuhtaudet mennessään.
kohta 3.
Kananmuna ei varsinaisesti ole kanan alkio, ellei kukkopuolinen siipikarjan edustaja ole päässyt vierailemaan kanattarien luona. Oikeampi termi sille mitä kananmuna on olisi menstruaatio. Kyseessähän on yksi suuri sukusolu, hieman kuin ihmisen munasolut, mutta suurempi ja kovakuorinen. Tämä selitys ei tee kananmunista yhtään houkuttelevampia ja olen ihan tyytyväinen, että en sellaisia enää syö - paitsi silloin kun ne on salakavalasti piilotettu johonkin ruokaan, jolloin voin sulkea asian autuaasti mielestäni.
Eikös villamatolla ole kuitenkin aika suuri puklauksensietokyky, vaikka se ei rajaton olekaan?
Kirjoitti Tapsu 19.08.05 09:43
Valittaminen tuntuu helpottavan? :)
Kirjoitti JV 19.08.05 11:17
Niin että valittaminen vaikuttaisi vähentyvän ikään kuin huono sää hellittäisi vai että alkaisin selvästi osoittaa mentaalisen regeneroitumisen merkkejä?
Totta puhuen asioista mahahaavan saamisen malja alkaa olla niin täpö täynnä, että taidan vaihtaa aivovapaalle.
Ja te kaksi muuta: sanoisin teille, että "get a blog", ellen tietäisi paremmin. Menstruaalikananmunia ja mitä vielä - hyh fyi. Taidan alkaa täyseläinperäissyöjäksi aivan vain vastalauseena tuolle.
Kirjoitti Laura 19.08.05 11:47
Mihin sitä vielä tarvitsisi omaa blogia, kun minulla on sinut ja Lorem Ipsum? *blink, blink*
Kirjoitti Terjo 19.08.05 15:28
Mun arkistot vaan lisää pahaa oloa. Älä kiusaa itseäsi :)
Kirjoitti Daddalie 31.08.05 16:32
