« Tänään nauroin itselleni | Etusivu | Sijaistoimintoja »
elokuu 15, 2005
Aikuinen nainen
Tämän kesän aikana olen alkanut tuntea itseni inhottavalla, masentavalla tavalla aikuiseksi. Ei enää kukikasta, helppoa, lapsellista, vähän vaaleanpunaista, hieman epätodellista, kyllä-kaikki-järjestyy, päämäärätöntä oloa.
Ensimmäinen irtautumiskokemus tuli pitkänpitkällä ja yksinäisellä junamatkalla Norjasta. Tuli vain sellainen tunne, että olin juuri herännyt päiväunilta ja joutumassa patistetuksi töihin. Oikeisiin töihin, viimein.
Tielleni tulee yhtäkkiä aikuisen ongelmia, aikuisen vastuuta, aikuisen tilanteita --- minua hitto vieköön kohdellaan kuin jotain pirun aikuista eikä minusta aina tunnu että olen - voi hirvityskärpäle - oikein silleen pätevä vastaanottamaan ja käsittelemään sitä kaikkea.
Olisin kyllä mieluummin ollut vaikka kuuskyt vuotta vanha, mutta taisi mennä jo.
Koulutetaanko ihmisiä tällaisen varalle vaikka jollain kansalaisopiston kurssilla?
Laura 15.08.05 21:58 | TrackBack"Koulutetaanko ihmisiä tällaisen varalle vaikka jollain kansalaisopiston kurssilla?"
Kerro kuule mullekin jos saat selville.
Kirjoitti riff-raff 15.08.05 22:18
Pianhan ne opinto-oppaat taas kai tulee. Selaan tarkasti, jos siellä sivulla 42b vaikka olisi pienellä präntillä maininta.
Kirjoitti Laura 15.08.05 22:22
Muista - raja menee siinä, että laulaa liian piukassa leopardikuvioisessa avokaulapaidassa rinnat puoliksi pöydällä ja meikit levinneinä naamalla "Aikuista naista" ravintolassa jossa ei ole edes karaokeilta.
Kirjoitti Hanne 15.08.05 23:33
"Koulutetaanko ihmisiä tällaisen varalle vaikka jollain kansalaisopiston kurssilla?"
Ei. Kaikki sen joutuu opettelemaan kantapään kautta, ennemmin tai myöhemmin. Tosin, minä uskon, että aikuisuus on osittain myös myytti. Ei ne aikuiset ole paljon sen fiksumpia kuin lapset. Lapsena vaan luuli niin. Tosin aikuiset kyllä usein joutuu ottamaan enemmän vastuuta, mutta ei se kaikkien käytöksestä näy.
Kirjoitti Inkeri 16.08.05 10:02
Ei kai koskaan ole niin aikuinen, etteikö voisi parin vuoden kuluttua, muistellessaan tekosiaan, tuhahdella niiden lapsellisuudelle. Kyllähän meitä on kaikkia koulutettu aikuisiksi koko ikämme. Parempi olisi, jos tämänkin läksyn edessä olisimme yhtä kovapäisiä kuin kaikkien muidenkin.
Kirjoitti Tapsu 16.08.05 12:50
Kyllä aikuisuus on siinä hetkessä jolloin viimein käsittää ettei teini-iän kaikkeen kohdistuva angstikaan johda lopulta mihinkään, jolloin luopuu siitäkin, ja silmänräpäyksen omaisesti huomaa ettei maailmassa enää ole yhtään mitään mikä herättäisi sellaisia tuntemuksia joihin viitsisi reagoida.
Sitä aikuisuuden turtumusta vastaan voi yrittää taistella koko mielikuvituksensa tarjoaman arsenaalin keinoin, mutta aina tietää silti syvällä sisimmässään, että lopussa häviää. Kun tulee se päivä jolloin kaikki kerran innostava ja uusi on vain vanhaa, tylsää ja mielenkiinnotonta.
Pelottavaa, eikös?
Kirjoitti Terjo 16.08.05 14:27
Äläpäs tyttö valita. Kyllä se elämä vielä huonommaksi vanhemmiten muuttuu.
Kirjoitti JV 16.08.05 21:04
Odottakaamme innolla kriisitiloja, jolloin monet meistä ostavat uuden auton ja toivovat sen paikkaavan kehon rapistumisesta aiheutuneet tappiot olemuksen joustavuudelle ja suorituskyvylle.
Vanhempana on niinku mahollist seestyy ja silleen. Nii että kokeeki kaiken paljo herkemmin tai jotain. Tietsä silleen, ettei niinku tartte koko ajan kilpailla ja silleen vaan horisontti niinku laajenee eikä tuu lapuiksi silmille tai jotain.
Kirjoitti Tapsu 17.08.05 08:32
