« Viimeinen ilta | Etusivu | Häpeämätön Kalevassa »
heinäkuu 19, 2005
Terveisiä täältä jostain
Onkohan muutonjälkeistä elämää olemassa? Olen rajatilassa, en vielä tiedä.
Miten pitääkin käydä niin, että heti ensimmäisenä Wirallisena sinkkupäivänäni polkupyörän takakumi on ihan totaalisen puhki? Jopa varapolkupyörän kumit repsottavat talvisen laiminlyönnin johdosta. Ennen olisin voinut vain määrätä erään tietyn henkilön hoitamaan homman velvoittavuusperusteella, nyt taidan joutua seisoskelemaan sormi suussa ja silmät kauriinsuurina talon pihalla ja odottamaan, että taivaasta tupsahtaa Prinssi Uljas vaihtamaan sen halvatun sisäkumin.
Voin joutua odottamaan aika kauan. Se vaihto, ja varsinkin paikkaus on nääs muistaakseni sen verran hattumaista hommaa. Valitettavasti tiedän, että jos ryhdyn hommaan itse, sillä fillarilla ei luultavasti enää ajeta. Minkäänlaisen korjausoperaation jälkeen.
Muuttoporukan tupsahtaessa uuden taloni rappuun oli meitä jo taloyhtiön yhden naisen vastaanottokomitea odottamassa. Ensimmäisen kerroksen muori pisti heti päänsä ovensa raosta (oikeat papiljotit päässä) ja vaati, että "minun täytyy saada tietää mitä pesää tänne oikein ollaan rakentamassa". Älkää suotta vaivautuko enää kertomaan minulle niitä kaikkia nasevia vastauksia, jotka olisin voinut antaa. Kyllä ne toki tähän mennessä ne ovat jo kaikki tulleet mieleeni.
Muutenkin talon alkuasukkaiden naisväki tuntui olevan erikoisen hyvin selvillä, minkälainen ihminen tänne muuttaa ja milloin. Onkohan vuokraisäntäni juoruilija?
Kiitos kovasti muuttoporukalle osaaottavista selkääntaputteluista naapuruston johdosta. Ne auttavatkin tosi paljon niihin ennakkoaavistuksiin, joita minulla alkaa yhteiselostamme olla.
Laura 19.07.05 12:57 | TrackBackKoin juuri herätyksen, kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti. Uudet naapurimme paljastuivat joukoksi elämäntapajuoppoja ja kämppä, jossa asuvat, muuttui ryyppykämpäksi alle viikossa. Viime yönä leireilimme erään ystävämme asunnossa, koska vahdimme siellä etteivät hänen lemmikkinsä a) hajota taloa tai b) kuole. Hänen naapurinsa ovat nuoria ja todennäköisesti vähintäänkin keskituloista keskiluokkaa edustavista perheistä (katkera paatos nostaa päätään), pitivät sellaista mekkalaa, että nukuin viime yönä ehkäpä tunnin. Johtopäätös johon päädyin oli tämä: rapajuopot juovat aina, mutta osaavat hiljaisuuden aikaan hiipiä varpaisillaan ja örveltää kuiskaamalla.
Paperisten seinien vuoksi opin muun muassa, että lähes koko seurue oli eilen pitänyt mustaa vyötä, että Timo tahtoo naida ja että Anssilla on, omien sanojen mukaan, "aivan superpieni peenis". Kaikki varmasti kantajilleen hyödyllisiä tiedonmurusia, mutta olisin kyllä voinut elää ilmankin. Kävimme sanomassa asiasta, jolloin asunnossa vakituiseen asuva naishenkilö lupasi, että he ovat hiljempaa. Seuraavan tunnin pyörimme sängyssä kuunnellen suukopua aiheesta, pitäisikö hiljaisuuden aikaan viiden ja kuuden aikoihin aamullakin olla hiljaa vai ei. Sanottakoon nyt kuitenkin, että ainakin se naapurin nainen yritti vaientaa vieraansa.
Pieni talo taigalla, keskellä asuttamattominta Siperiaa, alkoi taas kummitella mielessäni.
Kirjoitti Tapsu 24.07.05 12:53
