« Viimeinen tunti | Etusivu | Totuus tekee kipeää »

kesäkuu 29, 2005

Ei voi kuin valittaa

Kun aivot jäivät työpaikan narikkaan viimeisenä iltapäivänä ja loppukin mieli on vähän niinku E.V.V.K., ei millään tahdo pysyä päässä kaikki muuttolaatikoiden hankinnasta uuden kämpän vuokran maksuun.

Uusi asunto herättää ristiriitaisia tunteita. Se on tilava (ainakin ilman huonekaluja) ja valoisa. Siellä on kaksi ylimääräistä ovea ihan vain minun käytössäni - luksusta. Ylimääräisiksi lasketaan kaikki huoneenovet, jotka eivät sisälly ulko- ja vessan oveen. Nyt voin sulkea jonkun muun eteiseen, tai sulkeutua itse keittokomeroon. Tosin kun kokeilin uutuudenviehätyksestä keittiön suljetussa tilassa fiilistelyä, tuntui oventakainen tyhjä huone kaatuvan päälle, painostavan.

Toisaalta ovella olivat vastassa seinältä tippuneen peilin pirstat. Peilinsirpaleethan tuovat onnea, vai miten se nyt meni. Seinät ja lattia olivat huonommin päällystetyt kuin muistinkaan ja muovilattiassa erikoisempia pinttymiä kuin viitsin tarkemmin tutustua. Kunhan sieltä muovimaton railoista ei ryömi mitään elävää.

Ikkunat vaikuttivat siltä, että niistä vetää talvella. Runsas säilytystila osoittautui hyllyjä pyyhkiessä käytännössä saavuttamattomissa kulmissa sijaitsevaksi. Taloyhtiön pesukoneen ja jopa kuivaushuoneen käyttö ovat maksullisia. Naapurista kuuluu imurointi läpi - ei siis mitään äänekästä kirjojen luentaa tai riehakasta virkkausharrastusta enää minun luonani. Tosin seinänaapurissa näytti asuvan pari rasavilli-ikäistä kloppia, varmaan niiden metelöinniltä ei naapurusto kuule omia ajatuksiaankaan.

Kellarikomeron havaitsin olevan täynnä vuokraisännän sinne dumppaamaa sähköliettä. Porraskäytävässä haisee pinttynyt hernekeitto (myönnetään, pahempiakin pinttymiä voisi olla). Entisen asukkaan (?) pitkiä mustia hiuksia löytyi lavuaarin reunalta. Viereinen ostoshelvetti on sitä luokkaa, että sieltä löytää kyllä kaikkea kiukaista ratsastustarvikkeisiin, mutta ei rusinoita, ketsuppia, pattereita tai pölyrättejä. Ainakaan, jos niitä tarvitsee.

Jos jotain hyvää täytyy keksiä, niin lähikirjasto on viidenkymmenen metrin päässä ulko-ovesta. Mutta sinnekin on ylämäki. Mennen tullen.

Ja tähän viivalle voitte lisätä sellaisia kirosanoja ja muita tunteenilmauksia, joita mieluiten kuulisitte nuoren naisen suusta: ____________

Laura 29.06.05 18:20 | TrackBack