« Huominen silmissä | Etusivu | Kaneliässät Perkeleestä »

kesäkuu 22, 2005

Tilanne

Kunnianhimoton luonteeni iski takaisin jo toisella kiipeilykerralla. Katsellessani, miten alakautta varmistetut kiipeilijät tippuilivat metrikaupalla pitkin seinää tai katosta alkoi vain ahdistaa. Jonkinlainen Kiipeilyn Huippu tuntuu olevan päästä ulkokalliolle, mutta mitä minä siellä. Puhumattakaan, että haluaisin tippua. Edes köyden varaan.

No, muutenkin oli melankolinen ja energiaton olo. Kuumuus, allergia ja allergialääkkeet väsyttävät siinä määrin, että kolmen tunnin tirsat ovat oikeastaan joka päivä paikallaan. Ja nukuin niitä tai en, olen täys zombie.

Mutta kyllä tämä tästä vielä piristyy. Ei pelkoa, etten jaksaisi aloittaa ja lopettaa kaikkia niitä jaloja harrastuksia, joita tässä uuden elämän kynnyksellä on tullut innostuneena mietittyä. Kuten tupakointi, kahvin juominen, bookcrossing, blogin ulkoasun uudelleenkoodaus, ratsastus (via Kingdom of Heaven) gradu, muutto, miekkailu (via viimeisin Star Wars) kasvissyönti, vastuullinen elämä ja paheissa kieriskely.

Laura 22.06.05 18:46 | TrackBack