« Voi viattomuus | Etusivu | Tilanne »
kesäkuu 19, 2005
Huominen silmissä
Tuntuu, ettei kannata kirjoittaa, ellei ole mitään positiivista sanottavaa mistään.
Sanotaanko, että olen ollut Mean ihmedieetillä. Sillä vaikeammalla. Tai sanotaanko, että eräs erittäin riittoisaksi itseään mainostava astianpesuainemerkki ylitti riittoisuutensa ja riitti pidemmälle kuin parisuhde. Tai jos siis ihan suoraan sanotaan, niin pesuainepullo taisi olla suunnilleen ensimmäisiä yhteisiä hankintoja yhteiseen kotiin, ja nyt sitten saamme ottaa matsia siitä, kumpi sen yhteisestä pesästä perii.
Mikä ei tapa, se vahvistaa. Mistä ei pysty vääntämään edes väkinäistä huumoria, on luultavasti kuolemaksi.
Mutta ihan vakavissani: tähtään kyllä vaihtavani dieetin seuraavaan, helpompaan vaiheeseensa. Lopulta. Ja sitten kävelen auringonlaskuun vislaten Office Buildingia:
"When she saw right through the sun
she closed her eyes and started to smile
straight forward, free and young
tomorrow in her eyes
And when she goes with tomorrow in her eyes
it's like she knows there'll be no more cloudy skies
hanging sadly above her dreams"
Ironista on, että koko homma alkoi Office Buildingin levyjen lainailulla. Nyt se sitten päättyy yhtä aikaa kuin bändinkin taival. Ironista - oikeastaan mautonta minun suussani.
Mutta harva saa suorastaan muistokonsertin elämänvaiheelleen. Nähnemme Vanhan kirjastotalon puistossa 15.7., bändi tarjoaa.
Laura 19.06.05 14:24 | TrackBackOho. Tämäpä .. yllättävää. Ei tainnut olla helppoa, mutta toivottavasti tästä jatkuu parempaan päin. Hyvä jos katse on jo eteenpäin.
Kirjoitti Mikko 19.06.05 16:46
Meillä ei tällaisista asioista huudella, ennen kuin ne ovat päässä jonkinlaisessa järjestyksessä. Ja hauska kuulla, että kaveripiirin viidakkorummun tahti on vielä ihan maltillinen :)
Kirjoitti Laura 19.06.05 17:55
Mää en kyllä ole nykyään yhtään minkään viidakkorummun kantaman päässä, eli yhteyksissä oikeastaan yhtään keneenkään. Joten en siis tiedä siitä ja sen toiminnasta.
Mutta joo, ei asioista kannata turhaan huudella, pitäähän sitä ny ihmisellä jotain itsehillintää olla. Vaikka samalla, tiätty, himoitsee yksityiskohtia ja kovimman luokan sosiaalipornoa.
Kirjoitti Mikko 19.06.05 21:24
Vahvistaminen on monitahoinen juttu. Oleelliselta on tuntunut vahvistumisen pohjana ollut oma tahto ja ajattelu. Ulkopuoliset jutut voivat valitettavasti harhauttaa kivusta ennenkuin se varsinaisesti on parantunut ja vahvistanut. Aika sinänsä ei paranna, vaan se antaa tilaa ajatuksien asettumisen myötä syntyvälle paranemiselle.
Kaikelle voi nauraa, jos uskaltaa ja kehtaa. Kuolema on (itselle) varmaankin se naurettavin juttu, on se senverran suuressa asemassa ja tietyltä näkökannalta tavallaan odotuksia täynnä.
Mutta mä oonkin vähän hullu, henkisesti masokistinen ja loppujenlopuksi aika vahvasti tunteiden vietävissä. ;)
Kirjoitti Julppu 20.06.05 00:07
Tarjoamme oluen, jos kiinnostaa hukuttaa suruja.
Kirjoitti Tapsu 21.06.05 12:11
Nythän minulla ei ole mitään suruja, vaan vain helpottunut ja päättäväinen olo. Hukutetaan sitä kaljaa vaikka sitten syksyn yksinäisillä pimeillä.
Kirjoitti Laura 22.06.05 11:55
