« *punastus* | Etusivu | Musiikki x 6 »
kesäkuu 08, 2005
Energian lähteillä
Tuli sitten lähdettyä iltaseltaan Turkuun. Kiipeilemään. En ole koskaan aiemmin kiipeillyt, enkä pahemmin vieraillut lounaisrannikollakaan. Aikaa lähtöpäätöksen tekoon kului suunnilleen se aika, joka kestää kirjaimia muodostavista pikseleistä tehdyn näköhavainnon kulkea aivoihin, muuttua siellä käsitteeksi ja näppäilykäskyn ehtiä sormiin. Aika nopea päätös siis, mutta että kuitenkin aikaa siihen käytettiin.
Kiipeilyn jälkeen, roikuttuani silleen turvallisesti henkeni edestä peläten hiestä liukkaissa kädensijoissa jossain maan ja taivaan välillä, olo oli (alun kauhun väistyttyä) suloinen. Laji tuntuu sopivan meille, jotka haluamme tuloksia ja onnistumisia heti eikä sitten kun musta vyö on uumalla. Lisäksi kiipeämisessä sai rauhallisestakin etenemisestä huolimatta antaa kaikkensa - lopulta oli pakko lopettaa, koska vapisevat raajat eivät yksinkertaisesti jaksaneet enää raahata loppua ruumista ylös pystysuoraa seinämää.
Liikuntaendorfiinien vaikutuksen alaisena menin yöhön venähtäneestä nukkumaanpääsystä huolimatta etuajassa töihin ja aloin oitis kotiin päästyäni siivota. Tuon jos jonkin täytyisi kertoa jotain kiipeilyn vaarallisuudesta. Uhh. Samassa pirteydenpuuskassa istahdin koneelle ja aioin alkaa mielessä pyörineen roolipeli-idean työstämisen, mutta tähän olen onneksi nyt jumahtanut. Nojatuolin alta pilkottavat viimeiset vaatteenriekaleet saavat olla, ja palaan takaisin tuttuun ja turvalliseen katatoniaan. Kera George R. R. Martinin Valtaistuinpelin toisen osan...
Parasta kaikessa oli oikeastaan se, että huomasin pystyväni vielä tekemään asioita spontaanisti, enkä olekaan kokonaan se paikoilleen luutunut kotityyppi, joka yleensä on vallalla.
Laura 08.06.05 18:34 | TrackBackTakerrun taas yksityistkohtaan, mutta jotkut meistä saattavat sanoa, ettei musta vyö uumallakaan koe kovin suurta onnistumisen riemua, silloinhan ne vaatimukset vasta kovenevatkin, aloittelijat saavat paljon anteeksi oli laji mikä hyvänsä. Harrastuksen mielekkyys täytynee aina löytää itse harjoituksesta, eikä niinkään odotella tuloksia, jotka tulevat sitten joskus. Mikään päämäärä ei koskaan tule sellaisenaan vastaan, kyse on vain loputtomasta harjoittelusta ja oppimisesta.
Tätähän sinä et tarkoittanut, joten en tästä sen enempää jatka.
Kiipeily kuulostaa kivalta. Nääshallissa taitaa olla kiipeilyseinä... tai ainakin jossain päin Tamperetta sellainen pitäisi olla, tai on ainakin joskus ollut, tai sitten ei ole koskaan ollutkaan ja muistini tekee tenän. Minäkin tahtoisin kiipeillä jossain. Näin aikuisiällä kun ei enää kehtaa kaahia pihapuissa.
Kirjoitti Tapsu 09.06.05 11:52
Tapsu, juuri tuota kuvailemaasi tarkoitan sillä, mitä en jaksa käydä läpi saadakseni onnistumisia ja voitonriemua :)
Kirjoitti Laura 09.06.05 12:03
Lisäksi näyttäisi siltä, ettei Nääshallissa ole ainakaan enää tätä nykyä kiipeilyseinää. Kuulemma aikaisemmin seiniä on ollut, mutta tilat on sitten otettu muuhun käyttöön tai purettu. Oma kiipeilyseurakin Tampesterissa näemmä olisi.
Mutta, kun on kokeillut Turun 12-metristä turvallisen tuntuista hallia, pieni kiipeilyluola ja sen ainoana vaihtoehtona ulkokallio tuntuvat tylyiltä. Tampereella on harrastuksen mentävä aukko.
Kirjoitti Laura 09.06.05 19:38
No täällä ei selkeesti vaan ole osattu aatella että Pohjanmaalta tulleet kahelit saa päähänsä alkaa kaahia seinille ;)
Kirjoitti Julppu 09.06.05 21:50
Kyllähän seinille voi kaahia muuallakin kuin Nääshallissa, mutta se taitaa olla hieman vaarallisempaa ja laittomampaa, mutta toisaalta myös hulpeasti halvempaa.
Ei muuta kuin kaikki harrastamaan hyötyliikuntaa. Ajatelkaa mikä määrä kaloreita kuluisi, jos hissimatkustelun sijaan kiipeäisikin asuntoihin seinää myöten.
Kirjoitti Tapsu 19.06.05 14:07
Heh :D Luulin jo, että aiot ehdottaa portaiden käyttöä. Tässä talossa olisi kyllä aloittelijaystävälliset parvekkeet: pylväitä ja ritilöitä, joista saa hyviä otteita...
Kirjoitti Laura 19.06.05 14:39
