« Ylennän itseni | Etusivu | Dragonologiaa oppimaan »
toukokuu 20, 2005
Siis kertokaa mulle
Mitä hiivatin yhteistä on kuvan mustaa tahmaa oksentavalla käntyllä ja tällä kuohkealla mustikkatyynyllä??
En kyllä selkeämpää alleviivausta tarvitse muistuttaakseni itselleni: En. Vain. Osaa.
P.S.: Kesä on Alkanut. Luennassa: Günter Grass: Peltirumpu
Laura 20.05.05 21:49 | TrackBackSiitähän tuli pannukakku.
Kirjoitti JV 20.05.05 23:23
Hampaat siihen pystyy, se on hyvä puoli.
Kirjoitti Laura 20.05.05 23:28
Aah miten tuttua! Jatkan juttua blogissani.
Kirjoitti jenni 21.05.05 10:33
Luulenpa, että nuo ideaalirätsäykset pysyvät kasassa hammastikkujen ja pikaliiman avulla, joita ilman ne olisivat samanlaisia pannukakkuja, kuin reaaliset leivonnaiset, joita mainosmaailman pintakiillosta riippumaton fysikaalinen maailma tuottaa.
(minä luen filosofiaa nyt)
Kirjoitti Tapsu 23.05.05 10:36
Ja laitetaan hiuslakkaa päälle, että olisivat hyvän ja tuoreen näköisiä. Lopputuloksena kiillottamattomia kuvia sisältävästä keittokirjasta ei tee mieli valmistaa mitään ohjetta.
Mutta silti tuo ero on vähän enemmän kuin liimaa ja nauloja.
Kirjoitti Laura 23.05.05 11:01
Saatoit ehkä laittaa liikaa mustikoita? Voisithan tietysti kokeilla ensi kerralla laittaa leivonnaisesi vähän pienempään lämpötilaan, jotain väliltä 170-200 astetta ja paistaa hiukan pidempään. Ainakin tuon malliesimerkkitapauksen ja varoittavan esimerkkitapauksen värisävyjen tummuusasteen ero viittaisi siihen suuntaan. Vaikka enpä tiedä, luultavasti siitä tulisi jotain katastrofaalista, jos yrittäisin itse tehdä tuollaista.
Ruuanlaitto on helppoa, leipominen on vaikeaa. Ensimmäistä osaa kuka vaan, mutta jälkimmäisen oppii kuka vain. Kyllä se siitä *taputtaa käsiään kannustavasti*
Kirjoitti Tapsu 26.05.05 18:27