« Tirjantai | Etusivu | Siis kertokaa mulle »
toukokuu 17, 2005
Ylennän itseni
Tee hyvä teko kurjan kevään keskellä. Tilaa tai tulosta elintenluovutustestamentti. (Niitä saa myös ainakin apteekeista.) Idea tuli Kanervalta ja Tosikolta.
Oma alkuperäinen, vuodelta 1993 peräisin oleva rypistynyt ja lapsellisella käsialalla täytetty korttini on inventoinnin mukaan heitetty pois jossain muuton myrskyssä. Olen minä ollut jalo persoona jo nuorna flikkana. Ja sittemmin tuhlaavainen, kyllähän minulla on takaraivossa tieto, ettei sinun tule mitään pois heittämän.
Nytpä hankin uuden ja paremman näköisen.
Laura 17.05.05 23:00 | TrackBackItse toivon, että ruumiini käytetään uhanalaisten merilintujen ruokintaan. Tai haaskaksi ahmoille. Muuten ei heru perintöä.
Kirjoitti JV 17.05.05 23:44
Olin kyllä ajatellut pitää koko kehoni tallessa ja koskemattomana, tarvitsen sitä seuraavassa elämässäni :)
No ei vaan, vakavasti, tämä toimintasi on kunnioitettavaa kanssaihmisten parhaan ajattelua.
Kirjoitti Terjo 18.05.05 00:04
Mä luotan siihen, että seuraavassa elämässä saan vielä upeamman kropan. Kiertoo siis vaan! ;)
Kirjoitti ElinaA 18.05.05 00:51
Voi pannahinen, nytkö altruismin mittarina on valmius luovuttaa vaivalla kasvattamiaan ruumiinosia postuumisti yhteisölliseen hyötykäyttöön? Ja se on sinusta vähemmän makaaberi ajatus, kuin ruumiin pakastekuivaaminen ja kompostointi?
Kaipa sitä on poikettava apteekissa ja tehtävä itsellekin moinen. Olen miettinyt asiaa ennenkin, mutta toistaiseksi olen ollut sikamainen elinrohmu, vaikkakin puolustelen asiaa sillä, että pyrin tekemään kaikkeni, jotta kuollessani (jos joskus kuolen) ruumiissani ei olisi yhtäkään luovutuskelpoista elintä, vaan kaikki olisi niin loppuun kulutettua kuin vain suinkin on mahdollista.
Kirjoitti Tapsu 18.05.05 07:54
:D teille kaikille!
Kirjoitti Laura 18.05.05 12:35
Tärkeä asia on tuo elintestamentti, itse olen sen tehnyt jokunen vuosi sitten. Verta en ole käynyt luovuttamassa vielä ikinä, jotenkin pahaa tekee ajatuskin, hyvä jos pystyn verikokeet otattamaan... Mutta ehkä joskus vielä lujitan mieleni ja menen!
Läheisen ihmisen tai jopa itse sairastuminen avaa vasta yleensä silmät tehdä tällaisia asioita, ikävä kyllä.
Kirjoitti Eulaalia 23.06.05 10:03
Verenluovutus on valitettavasti sellainen juttu, johon minäkään en pysty. Mieli tekisi, mutta polvia heikottaa jo pelkkä ajatuskin. Tiedän, että minulla olisi tohdittajiakin, mutta ei. Ei.
Kirjoitti Laura 23.06.05 13:58
